Haluamisesta ja tarvitsemisesta...onko niillä kauheasti eroa omassa päässä :D

Yksi ilta äitini kanssa jutellessa ja minun taas selittäesäni miten haluaisin sitä sun tätä sanoi äitini, että hän ei enää halua mitään, kaikki on jo ja miten vapaa olo onkaan, kun ei huvita enää kierrellä kauppoja ja haluta kaikkea, vapaa olo, kun on päässyt siitä kaikesta haluamisesta.

Jäin miettimään asiaa pitkäksi aikaa ja varmasti se useimmilla onkin niin, että kun ikää tulee ja oikeastaan kaikkea jo on niin ei halua mitään. Ei koe tarpeelliseksi kierrellä kaupoissa, koska sieltä tuskin löytyisi mitään mitä haluaisi. Vapauttaako se sitten? Sitä en tiedä. Ajan kanssa sekin kai sitten selviää :)

Tällä hetkellä en kuitenkaan koe syyllisyyttä siitä,  että haluan taas uuden kesämekon (pari viikkoa sitten ostin pari-kolme) ja uudet keittiön tuolit ja uuden sängyn makkariin ja kaapin olohuoneeseen.

Haluan keittiöön ihan tavallisia pinnatuoleja, jotka sitten voin maalata mieleisiksi.

Makkariin haluan uuden sängyn (onneksi jaan tämän halun mieheni kanssa), koska vanha on ihan tyhmä jo!

Olkkariin taas haluan ainakin yhden, ehkä kaksikin suht tälläistä vitriinikappia, koska en voi sietää meidän kirjahyllyä. Se on ihan tavallinen puinen Ikean Ivar hyllykkö, iso sellainen ja melkein kattoon asti ja mahtuuhan siihen, mutta se on aina sekavan näköinen vaikka miten yritän pitää sen siistinä. Olemme maalanneet sen valkoisella kuultomaalilla edes vähän siedettävämmäksi.

Kun omaa haluamistaan oikein tosissaan pohtii kääntyykin se asia jossain vaiheessa tarvitsemiseksi. Oletteko huomanneet?

Ja itse alan ihan kohta olla siinä tarvitsemis vaiheessa :D