tiistai 24. kesäkuuta 2014

Päivä Suomenlinnassa

Tänään olimme Suomenlinnassa, ihan vaan kävelemässä ja tutkimassa luolia jotka olemme nähneet vaikka kuinka monesti muttei koskaan tarpeeksi.

Välillä sade ripotteli mutta kun oli hyvät vaatteet niin ei se pieni sade haitannut. [Vaikkakin olen aika kypsä tähän ilmaan ja  eilen olin tosi kiukkuinen ja kyllästynyt koska halusin rannalle, lapset halusivat uimaan ja tekemään hiekkalinnoja] ...niin tänään se ei siis haitannut 😄

Suomenlinna on aika must juttu muutaman kerran vuodessa. Se pieni lauttamatka saa lapsille hymyn huulille ja odotuksen, että ihan kohta ollaan perillä, hei nyt Suokki näkyy jo! Aika helppoa ja ihanaa ja niin lähellä 😊
Kauppatorilta voi ostaa eväät mukaan tai tehdä kotona eväät kuten me.

Seuraa siis kuva pläjäys! 




perjantai 20. kesäkuuta 2014

Hyvää juhannusta!


Muumipeikon juhannusruno
Pään painan ruohikolle ja oion jalkojain. En jaksa pohdiskella, mä tahdon olla vain.
Sen viisaammat voi tehdä, mä päivän kultaan jään. Mä tunnen kaikki tuoksut ja luonnon loiston nään.
Voi leikitellä mielikseen, voi ottaa jättää paikoilleen tai olla niin kuin luonnostaan ja maata vaan.

Mä peikko siihen uskoon jään, on maailmaa tää minkä nyt mä nään.
Tove Jansson



Heilu keinuni korkealle,
linnut ne laulavat häitä,
minä olen nuori kuin päivänkukka,
en muistele suruja näitä.
Heilu keinuni korkealle,
nythän on juhannusilta,
mesimarja maistaa
ja tuomi tuoksuu
ja kuulas on taivahan silta!
Larin-Kyösti

sammalmättäät kuin pehmyttä nukkaa.
On korkean korkea taivaankaari
taikaa on täynnä yö mittumaarin.

Yölintu hiljaa armastaan huhuu
senkin voi kuulla kun luonto puhuu.
Kokon liekkien viimein sammuvan näemme.
Hetkeksi yöttömään yöhön viel jäämme.
Eeva Peltonen


Ihania, ihania juhannusrunoja, suloista saunavihdan tuoksua saunassa, kukkia seitsemää sorttia, itsetehtyä perunasalaattia, mansikkakakkua, kaunista, vihreää luontoa, merta, iloisia ihmisiä, yhdessä oloa, pyöräilyä, laulelua, niistä on meidän juhannus tänä vuonna tehty.

Oiken leppoisaa juhannusiltaa kaikille! Tehkää vielä taikoja! ;)










tiistai 17. kesäkuuta 2014

VANS Star Wars

Tänään klo 9 oli Forumin Vans Storen edessä jonoa ja me tokana jonossa. Eemeli lasermiekkansa kanssa tottakai :)

Kyseessä oli siis Vans Star Wars collabon julkistaminen. Nämä ovat takuulla keräilyharvinaisuuksia ja lisää ei ole tulossa.

Vans ja Star Wars fanille kuten Eemeli on tämä oli huippua. Edellisilta ei unikaan meinannut tulla, kun Eemeli jännitti saako omansa.
Sai ja mikä hieno kenkälaatikkokin jonne on nyt säilötty ne tärkeimmät Star Wars legot.

Vans Store oli panostanut loistavasti Star Wars kuvilla ja musiikilla joka asiaankuuluvasti soi taustalla.

Aamu oli hieno ja varmasti unohtumaton 8-vuotiaalle, joka nyt kotona pitää kenkiä jalassaan, suostumatta riisumaan. Lempikengät kuulemma :)

Kiitos Vans!






lauantai 14. kesäkuuta 2014

Painavaa sanaa lasten kohtelusta.

Tässä pari päivää mietin, että kirjoitanko aiheesta vaiko en ja tänä aamuna tulin siihen tulokseen, että kirjoitan.

Nimittäin siitä miten lapsia kohdellaan Suomessa tai ainakin Helsingissä.

Facebookissa saimme ystävien kanssa aiheesta hyvän keskustelun. Päivitykseni kun oli: Suomi ei ole lapsiystävällinen maa.
Huomasin, etten ole ainoa joka on lapsineen tämän kokenut, mutta lopulta totesimme tämän ehkäpä rajoittuvan vain Helsinkiin.

Käymme usein lasten kanssa keskustassa, tässä ihan hollilla kun asumme niin se on helppoa, käy vaikka päiväkävelystä.
Olen pistänyt merkille miten lapsia tönitään, suoraan laukulla päähän (ihan oikeasti), kävellään suoraan päin ja jos mainitsen asiasta tönijälle, päinkävelijälle niin ei edes anteeksipyyntöä heru.
Mielestäni on ihan käsittämätöntä miten näin voi olla.
Eräs ystäväni totesi, ettei hänen kuopuksensa edes poukkoile ympäriinsä vaan kävelee nätisti vieressä ja miten 7v 130cm pituinen voi olla muka niin huomaamaton, että kävellään suoraan päin ja jatketaan matkaa niinkuin ei mitään, ei taakse katsomista, ei pahoittelua.
Hän ei ensin ollut uskoa, että näin on, kun lapsi hänelle asiasta mainitsi, mutta alkoin sen jälkeen kiinnittämään enemmän huomiota ja totesi, että juuri näinhän se on.

Meilläkään eivät lapset puokkoile ympäriinsä ihmisiä häiriten vaan todella kävelevät nätisti vierelläni, kädestä kiinni pitäen, toinen toisella puolella ja toinen toisella.
Viikolla oli aikamoista vetäistä lapsia käsistä itseäni päin tai eteeni kävelemään, kun aikuiset ihmiset todella tulivat päin.

Kun aikuinen kävelee lasta päin tai tönäisee isolla laukulla tai kovalla käsilaukulla niin se ei ihan kivalta tunnu. Monesti jompi kumpi lapsistani on saanut laukusta päähän ja se jo sattuu.
Mutta auta armias, jos minä asiasta mainitsen niin enkös se ole minä, joka saan tuimia katseita eikä suinkaan tämä tönijä, joka ei ymmärrä edes pahoitella.

Lapset eivät myöskään saa istua julkisilla paikoilla. Aina tulee joku häätämään pois vaikka hänelle olisi tilaa muuallakin. Mutta kun hän sattuu haluamaan istumaan juuri sille penkille missä lapsi istuu, vaikka itse nousen ylös ja tarjoan omaa paikkaani (vaikka sitä tyhjää tilaa tosiaan olisi enemmänkin), niin sepä ei kelpaa, koska aikuinen on päättänyt haluta istua juuri siinä missä lapsi.
Tapauksen sattuessa viimeksi sain kuulla lasten olevan nykyään huonosti kasvatettuja.

Olisikohan asia kuitenkin niin, että aikuiset ovat nykyään huonosti käyttäytyviä, omaan napaansa tuijottajia, kiireensä vankeja, eivät osaa huomioida muita, paahtavat eteenpäin laput silmillä huomioimatta mitään ja ketään?


Lapset ovat lapsia ja useimmiten oikein ihania sellaisia, jotka eivät varmasti ole antsainneet päivittelyä huonosta kasvatuksesta, tönimistä tai päin kävelyä.
Lapset hämmentyvät tälläisista asioista, eivät voi ymmärtää miksi aikuinen näin tekee.
Enkä minä.

Mielelläni kuulisin oletteko te lapsinenne kokeneet vastaavanlaista? Onko tämä vain turhan kiireiden kaupunkilaisten ongelma?


Tämän kun oppisi, mutta edellä mainituissa tilanteissa en vaan kykene näkemään mitään hyvää :/

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Satumetsä

Toisinaan metsässä yllättyy, toisinaan sieltä löytää jotain mitä sieltä ei odottaisi löytävänsä.
Ja se yllättää iloisesti, se tuttu metsä jonka on kuvitellut kolunneensa jo niin läpi, ettei se enää voisi yllättää.

Tutusta metsästä löytyikin keijujen maalaamia lehtiä, puu johon oli kaiverrettu vauva ja tottakai maisteltiin ketunleipiä :)

Vanha hevosaitaus on  satumaisen lumoava. Jokin siinä aitauksessa ja villiintyneessä luonnossa, kukissa on vaan niin lumoavaa, että voisin vaan olla ja ihailla, nauttia.
Voin kulla hevosten tyytyväisen hirnahtelun, nähdä niiden laukkaavan harja hulmuten...kun vain katson ja kuuntelen.

Metsässä on hyvä olla, hyvä hengittää. Meidän metsä on lehtimetsä. Siellä on paljon kallioita, koloja, kiviä.Siellä tuoksuu hyvältä.
 Olen varma, että siellä on  keijuja ja menninkäisiä!
Kun pysähtyy, katsoo äkkiä voi todella nähdä menninkäisen pujahtavan puunkoloon, voi tuntea keijun henkäyksen poskellaan, joku vetää äkkiä hiussuortuvasta, melkein pakottaa pysähtymään juuri siihen, olemaan hetken paikoillaan, kiireettömänä.

En ole koskaan ollut äiti, joka viihtyisi leikkipuistoissa, hiekkalaatikon reunalla kykkien. Menen mielummin metsään ja onnekseni lapsenikin pitävät siitä enemmän.
Heitä ei saisi pois metsästä millään.