Näkymä merellä oli vesihöyryn vuoksi olematon ja jo lauttamatka saareen oli taianomainen, meri nosti sankkaa höyryä ja maailma oli valkoistakin valkoisempi.
Niin häkellyttävän kauniina saari meille näyttäytyi, että oikeasti haukoimme henkeä.
Suomenlinnan mieltää helposti vain kesäisenä paikkana, mutta ihan hyvin siellä voi ja kannattaa käydä talvellakin.
Olen rakastanut Suomenlinnaa varmasti aina. Teininä se oli paikka mihin mentiin pussikaljalle, varmaan aika monelle helsinkiläiselle se oli sitä silloin. Siellä käytiin uimassa Hevosenkengässä ja istuskelemassa kavereiden kanssa kallioilla sen kaljakassin kanssa, oli siellä kassissa se uikkari ja toisinaan evästäkin :D Roskatkin kerättiin kiltisti ja käyttäydyttiin muutenkin siivosti.
Jo silloin muistan sen 15 minuutin lauttamatkan olleen hetki jolloin arki jää taakse. Lauttaa odottaessa oli silloin ja on edelleen tietty fiilis, kuin lomalle lähtisi. Tuntemattomat ihmiset juttelevat keskenään mukavia ja ovat iloisella mielellä. Niin silloin kuin nytkin. Ja eikö jo se ole aika taianomaista nykyisen kiireen ja ihmisten kireyden keskellä :)
Meidän haave on päästä joskus Suomenlinaan asumaan. Jostain syystä tuntuu kuin sydän olisi siellä. Ja ei, en reagoi yleensä paikkoihin näin voimakkaasti mutta Suomenlinna aiheuttaa voimakkaan rakkauden tunteen, rakkauden sitä suloista saarta kohtaan, taloja, teitä, puita, kallioita, koloja, historiaa, joka Suomenlinnalla on tutustumisen arvoinen.
Jostain syystä tuntuu kuin kotiin menisi, kun sinne saapuu. En tosiaan tiedä mistä tämä fiilis meille tulee, ollaanko sitten oltu jossain edellisessä elämässä suomenlinnalaisia :D
Valitettavasti sinne on vaikea päästä asumaan, ihan arpapeliä. Meillä kuitenkin on vahva luotto, että asia joskus järjestyy ja yhteinen unelmamme toteutuu, jos ei ihan just nyt heti niin joskus sitten :) Emme luovuta vaan yritämme ja yritämme kunnes onnistumme.
Tämä on unelma jonka jaamme yhdessä, me vanhemmat ja lapset, hassua!
Käykää ihmeessä ja ihastukaa, rakastukaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti