keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Valoa harmauden keskellä

Tänä aamuna hämmästelin valoa. Oli valoisaa jo heti kahdeksalta! Kevät on tulossa!
Samalla kuitenkin teki mieli tarttua suureen vesiväripalettiin ja alkaa sutimaan maisemaa värikkäämmäksi, on niin harmaata, maa on harmaa ja vaikka on valoa niin vielä se taivaskin on harmaa.
Kesädiggarille on lohduttavaa ajatella, että ihan kohta on kesä. Ihan kohta voi alkaa käyttää tennareita ja kulkea avopäin :)

Kevään ja kesän tullessa se oma energiatasokin on ihan toista luokkaa kuin tällaisena harmaana vuodenaikana, jolloin tekee mieli iltaisin vaan istua sohvannurkassa virkkaamassa peittoa. Tuo peitto onkin ikuisuuspeitto, koska sitä voi jatkaa aina vaan lisää ja lisää kunnes se on jättimäinen :D Nyt se on jo oikein hyvä torkkupeitto mutta virkkaan siihen lisää aina jämäjangoista.

Ulkoiseta harmaudesta huolimatta värikästä keskiviikkoa kaikille :)



6 kommenttia:

  1. Saman valon huomasin aamulla minäkin. Näytti jopa, että aurinko pilkahtaa pilvien takaa, mutta se vaan pilkahti..:)

    VastaaPoista
  2. Tosiaan, eivät kaikki aikuisetkaan neulo. Eivätkä edes jostain syystä opettele. Upeaa, että tyttäresi on innostunut !! Olen pitkällä sairaslomalla. Takaraivossa on ajatus neuloa itselle pusero ja virkata jämälangoista torkkupeitto.Nyt tekeillä muutamat tilaus-sukat.Tänään onkin valoisaa ja kaunista ulkona. Hentoista, puhdasta lunta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli pitkään etten neulonut, vahvassa muistissa oli ne epäonnistuneet kantapäät jotka yläasteella tein. Onneksi uskalsin rohkeasti yrittää ja äitini neuvoilla opin :)

      Kummasta pidät enemmän, neulomisesta vai virkkaamisesta? Itse en tiedä :D

      Poista
    2. Voi....tuota en ole oikeastaan miettinyt. Neulominen ja virkkaaminen ovat molemmat kyllä yhtä hauskaa. Aloitin eilen sitä torkkupeittoa ja nyt ihan intona sitä virkkaan :)

      Poista
  3. Kyllä se valo sieltä tulee, ihana peitto muuten!

    VastaaPoista