Kohta on joulu!

Blogi on tökkinyt pahemman kerran, enkä ole päässyt päivittämään ollenkaan. 

Ihanaa joulukuuta on takana jo monta päivää ja liian nopeasti tuntuu joulu tulevan taaskin. Liian nopeasti siksi, että tätä ihanaa hyggemäistä satuilua kestää ihan liian vähän aikaa. Mieluusti käpertyisin tähän tunnelmaan vielä paljon pidempään. 

Joulukuusi valoineen ja koristeineen,aamulla herätessä riisipuurolle on yksi siisteimmistä asioista mitä on! 

Koko jouluinen rauhallinen tunnelma, hämyisyys on vaan niin rauhoittavaa. Ja jos jpulufiilis on vielä kadoksissa niin suosittelen lämpimästi pistäytymään Tuomaan markkinoille. Siellä kun ihan rauhassa kävelee ja katselee, eikä oikeastaan osta juurikaan mitään, nauttii vaan tunnelmasta, tuoksuista ja kauniista Suurkirkostamme jylhänä markkinoiden yllä on joulufiilis taattu!

  

Lapset avaavat aamuisin innolla joulukalentereitaan ja laskevat päiviä jouluun hihkuen innosta ja odotuksesta. 

Ihmiset ovat iloisia, tuntemattomat juttelevat, toivotellaan joulua puolin ja toisin. Ja edelleen uskon oikeasti tonttuihin, niitä on todistetusti olemassa, jos vain vähän viitsii katsella ja kuulostella. Meillä aikuisilla usein on liian häslinki päällä ja emme keskity kunnolla ja siksi moni jännä asia jää  huomaamatta. Mutta jos nyt nämä viimeiset päivät ennen aattoa me kaikki terästäisimme aistejamme ja virittäytyisimme jouluun niin ehkäpä näkisimme ja kokisimme enemmän :) Ja ainakin voimme toivotella hyvää joulua vaikka ihan tuntemattomalle ja olla itsekin hieman tonttuja <3

 

Rastat, locksit

Toivottiin postausta rastoista, joten tässä tulee.

Miehelläni on erittäin luonnonkiharat hiukset, korkkiruuvit ja aiemmin moni luuli, että hänellä on permanetti :D No ei ollut ja ne kommentit alkoivat ehkä hintsusti nyppimään miestäni, koska aika harva mies nyt permiksen ottaa, kun ei olla enää kasarilla, kasarihevin aikaan.
Muistan miten hiuksia oli joka paikassa ja itseäni alkoi ärsyttämään se. Ehdotin, että tehtäiskö sulle rastat. No ei! Oli ensimmäinen reaktio. Asia jäi siihen jonksikin aikaa, kunnes hän alkoi itse miettimään asiaa ja ajatus alkoikin olla loistava.
Hän kävi kampaajalla, joka oli erikoistunut rastoihin ja muihin erikoisiin kampauksiin, kyselemässä mitä maksaisi, jos he tekisivät rastat. Summa olisi ollut huima ja lisäksi sanoivat, ettei rastoja voi tehdä ilman kemikaaleja. Hmm, aloimme miettimään, että miten asia hoidetaan Jamaicalla, tuskin siellä kauheasti kemikaaleilla läträtään.
Tutkimme asiaa ja luimme eri keskustelupalstoja. Lopulta hänen ystävänsä tuli meille takuttamaan hiusta ja se mitä jäi takuttamatta jäi mun hommaksi. Aikaa meni useita tunteja!

Aluksi ne olivat ihan ohuet ja lirut, lyhyet, koska hiushan lyhenee aikalailla, kun sen takuttaa.
Normaalisti hiukset katkeilevat ja putoavat, jäävät harjaan, mutta kun on rastat niin se hius ei pääse sieltä pois, siksi suurimmalla osalla joilla on ollut pitkään rastat on niin pitkät.
Miehelläni on ollut nyt kahdekasan-yhdeksän vuotta ja pisimmät ovat yli takapuolen.

Alkuun niitä piti "hoitaa", pyöritellä käsien välissä ja toisinaan hän laittoi vahaa niihin, jotta pysyisivät. Nyt ne ovat wash and go tyyliä, eli kerran viikossa pesu palasaippualla, kunnon kuivatus ettei pääse haisemaan ja näin homehtumaan sisältä ja siinä se on.

En tiedä onko kovin monella länsimaalaisella rastapäällä mitään ihmeempää ideologiaa takana, en usko. Eli ei mitään rastafari Haile Selassie meininkiä.
Jamaikalla asia on tietysti ihan eri ja siellä monelle kuuluu elämäntapaan kannabiksen poltto, puhtaan ruuan lisäksi.

Puhdasta ruokaa meilläkin kyllä syödään ja mahdollisimman luomua ja kuunnellaan toisinaan Bob Marleyta, joka on aina vaan niin hyvä, mutta nämä asiat nyt eivät liity rastahiuksiin taas mitenkään :)

 Ikävä puoli rastoissa on se, että muutamaan kertaan on tultu kysymään onko pilveä myydä. Ikävää miten leimataan ulkonäön suhteen.

Töissä ne ovat kiinni ja kotona ruokaa laittaessa myös, mutta niin olisivat muutenkin pitkät hiukset :)


Kuvat ovat aika suttuiset, pahoittelen niistä. Kaivoin vanhoja kuvia läppäriltä. Mutta hyvin huomaa miten lyhyet alussa olivat, kun nyt todella pisimmät yli takapuolen.

Näin vaimon näkökulmasta ne ovat mielestäni aika ihanat nykyään pitkinä ja paksuina <3

Sss, hitaasti ja hissukseen.

Itsensä hiljentäminen on arvokasta ja elintärkeää.
 Hektinen elämänrytmi vie niin helposti mennessään ja "mukakiire" jää päälle.
Kuinka usein Helsingin keskustassa (tai missä keskustassa tahansa) näkee verkkaiseen tahtiin kipsuttelevia ihmisiä, ihmisiä jotka katselevat ympärilleen, hymyilevät rauhassa kävellessään? Aika harvoin. Enemmän näkee, kun paahdetaan eteenpäin kovassa kiireessä, tuupitaan toisia pois oman kiireen tieltä, ei ole aikaa hymyillä, ei kävellä rauhassa lompsien.

Itse olen tietoisesti pyrkinyt kävelemään r a u h a l l i s e s t i, miettimään kivoja, hymyn huulille tuovia asioita kävellessäni. Olen pyrkinyt siihen, ettei ole kiire, lähden mielummin ajoissa kuin viime tingassa. Sekin on niin tuttua ja se miten kiire jää päälle, miten hengitys muuttuu erilaiseksi kiireen keskellä, se kun tuntuu ettei ehdi katsoa ja kokea hetkeä.

Kiire jää myös puhetapaan, kiireiset ihmiset puhuvat nopeasti ja kovaa.
Nautin kuunnellessani ihmistä, joka puhuu rauhallisesti ja hiljaa (ei tietenkään liian hiljaa ettei kuule). Tuntuu, että kuuntelen enemmän sellaista ihmistä, kuulen enemmän, paremmin mitä hänellä on sanottavana.

Hiljentäminen ei kuitenkaan pidä tarkoittaa apaattisuutta ja tekemättömyyttä. Se on oikeastaan olotila jonka itselleen asettaa ja siinä on hyvä olla.

Tähän samaan syssyyn kuulisin mielelläni mistä haluaisitte, että kirjoittaisin, millaisia kuvia haluaisitte nähdä? :)
Rauhallista viikkoa <3

Syysloman jälkeen

Syysloma meni ohi hurahtaen ja todellakin aivan liian nopeasti.
 Kaksi ensimmäistä päivää taisi mennä lähes koomassa väsymyksen vuoksi, niin lapsilla kuin aikuisillakin ja nukuimme ja haahuilimme yöpaidoissa ja villasukissa pitkin päivää. Vaikka mitä olisi ollut kiva tehdä, mutta teimme vain murto-osan siitä koska sohva veti tällä kertaa enemmän puoleenssa koko perhettä.

Kävimme sentään Ateneumissa jossa on aivan loistava Ankallisgalleria esillä, ovelasti piilotettuna klassikkotaiteen sekaan ja pitää olla tarkka ja todella ihastella joka teos, ettei Ankallisgallerian aarteet vain jää huomaamatta :) Tämä näyttely oli niin kiva, että pitää kuulemma mennä uudestaankin! Olen aina käynyt lasten kanssa (myös isojen, heidän ollessa pieniä) taidenäyttelyissä ja museoissa ja lapset ovat niistä aina tykänneet, koskaan en ole nurinaa kuullut. Tämä Ankallisgalleria Ateneumissa oli 12-vuotiaan idea ja mehän tottakai menimme!

Kävimme myös ystäväperheen luona piipahtamassa. He ovat juuri muuttaneet Nuuksion rauhaan täältä kaupungin vilinästä. Aivan ihana paikka ja todella Herran kukkarossa saavat siellä olla.
Toisinaan itse haikailen landelle, tai ei ihan mutta esim tuo Nuuksio olisi ihan jees, ei liian landella. Mutta sitten taas olen kuitenkin niin kaupunkilainen, että ehken kuitenkaan oikeasti. Välillä vaan välähtää mielessä, että mitä jos, mutta aika heti perään myös se, no ei todellakaan :D

Illat ja aamut alkavat olla jo hämäriä ja laitoin yhden tähden ikkunaan. Korostin perheelle, että tämä siis EI ole mikään joulutähti vaan kaamostähti! :D
Olennaisena syksyyn kuuluu tietenkin myös mustikkapiirakka joka katosi erittäin nopeasti ja olisikin pitänyt tehdä kaksin kappalein.

Eilen vietimme mieheni ja äitini yhteissynttäreitä meillä kotona. Heillä on päivä eroa syntymäpäivissään. Mieheni sain lahjaksi minulta tekemäni tatuoinnin. Jotkut ehkä tunnistavatkin kuvan, Misfits bändin skull. Tätä kuvaa mieheni on halunnut ihoonsa jo vuosia ja tätä oli kiva tehdä. Ei todellakaan ammattilaisen veroinen työ, mutta mieheni pitää siitä kovasti ja olen itsekin ihan tyytyväinen, en häpeä sanoa, että tein sen.

Juhlimisen jälkeen oli otettava kuva pöydästä jälkeen. Yleensähän on hienoja kattauskuvia ennen juhlia, mutta oikeastaan jälkeen kuvat ovat paljon puhuttelevampia ja persoonallisempia mielestäni, joten tässä kuva jälkeen kakuttelun.

Nyt on vielä monta viikkoa ennen seuraavaa lomaa mikä onkin joululoma, mutta nytpä alkaakin pikku hiljaa olemaan kivat ajat käsillä, jouluaika tulla hipsuttelee :)
Tytär näkikin eilen ikkunasta tontun, se varmasti oli tonttu koska näytti ssalaperäiseltä ja sillä oli tonttumaiset vaatteet! 

Ihanaa perjantaita!

Viikko on mennyt hurjan nopeasti ja paljon olemme tehneet.
 Heppatyttömme haluaisi tallille hevosia rapsuttelemaan vaikka joka päivä, mutta ihan joka päivä ei olla ehditty. On liikuttavaa ja ihastuttavaa nähdä miten luonnollisesti tytär on hevosten kanssa, paijailee ja halailee, katsoo hevosta silmiin kuin ymmärtäen mitä tämä ajattelisi.

Olen alkanut harjoittelemaan tatuontien tekoa, intoa on enemmän kuin osaamista :D Mieheni on luovuttanut reitensä harjoitusnahakseni, aika reilua vai mitä? Vähän väliä pyörii mielessä millaisia kuvia olisi kiva tehdä, piirustelen ja tuhertelen paperille, rypistän ja heitän roskiin tehdäkseni lisää.
Nuorena tykkäsin kovasti piirtää ja lukioaikana piirtelinkin paljon, kellarissa on tallessa Skid Row piirustukseni :D Sittemmin ei ole ollut aikaa ja osaaminenkin on ollut vähän niin ja näin, mutta jospa se taas tästä kovalla harjoittelulla alkaisi sujumaan.
Kaikki kunnioitus tatuoijille! Se ei ole helppoa, suoran viivan saaminen ei ole ollenkaan yksinkertaista vaikka se kynällä paperille sujuisikin kuinka helposti!

Huomenna meidän koululla on markkinat, tervetuloa jos mielitte saada kivaa fiilistä ja puuhaa. Ostettavaa on vaikka mitä, käsitöitä, (mm.itsetehtyjä kaurapusseja), leivonnaisia, lapsille paljon erilaista puuhaa. Jos siis olette Helsingissä tai olette tulossa niin laittakaa ihmeessä viestiä niin kerron tarkemmin :)

Ihanaa syksyistä viikonloppua kaikille! Ulkona on jo ihan syksyn värit hei!

Syksyistä eloa

Moni hehkuttaa facebookissa syksyä, itse en vaan voi yhtyä mukaan tähän koska en nyt niin kovin syksystä pidä, pitäisin mielummin sen ikuisen kesän ja semmoinen kuukauden mittainen joulu siinä välissä ois kiva, eli kesän jälkeen voikin alkaa odottamaan joulua :D
Onhan tietysti villasukat ihan kiva juttu, raikas ilma, kynttilät ja blaa blaa kaikki ne mitä hehkutetaan, mutta kesä, ei sitä voita mikään!

Arki ja syksy nyt  kuitenkin on.
Meillä on kasvimaalla pinaattia ihan hulluna ja sitä riittää takuulla koko talveksi. Eilen keräsin ison kasan ja laitoin pakastimeen. Meillä käytetään aika paljon pinaattia, smoothieissa tottakai muttamyös ruuassa. Ja miten kauniita, vihreitä ja täydellisiä nämä omat pinaatit ovatkaan!

Tässä arjessa meillä oli myös keittiöremppa. Kaikki paitsi kodinkoneet uusittiin. Remontin aikana ihailin lapsia, miten upeasti ja pienenä seikkailuna he ottivatkaan sen, että kaikki oli vähän rempallaan, jääkaappi olohuoneessa, kaupan pinaattilettuja mikrossa, pölyä ja pahvit lattioilla. Aluksi mietin, että hermoilenkohan kauheasti rempan aikana sitä kun kaikki on sekaisin ja keittiötä ei ole, mutta lapset näyttivät heti sen oikean tien suhtautua asiaan, olimme jatkuvalla retkellä kertakäyttöastioista syöden ja mieli säilyi iloisen odottavana. Ei ole ensimmäinen kerta, kun lapseni opettavat tietämättään mulle oikean keinon olla :)

Keittiöstä tuli ihana! Vaikka rakastan värejä kotona niin keittiö on silti mielestäni se, joka pitää olla valkoinen ja selkeä ja sitä tämä on, aivan täydellinen meille.
 

Kivaa keskiviikkoa kaikille :)

Kultainen kesäloma

Kesäloma lähenee loppuaan ja se aiheuttaa joka vuosi haikeutta.
 Arjen kolkutellessa ovella ei tekisi mieli avata ollenkaan, olisi ihanaa vaan jatkaa joutilaana oloa, herätä kun herää, syödä kun huvittaa, istua meren äärellä ja tehdä vaan kivoja juttuja, tulla sisällä väsyneenä, vähän likaisena ja hikisenä.
Olisi kiva jatkaa vapaana olemista, lapsilla hiukset harjaamatta, vähän takkuisina, suut jäätelöstä vähän tahmeina.

Meidän kesäloma oli taas yhtä ihana kuin aina kesälomat ovat.
 Uimme aina, kun siihen oli mahdollisuus, vaikka vesi välillä olikin vain +15, kävimme Kotkassa katsomassa isoja laivoja, ihastelimme kaatosateessa aina niin kaunista Porvoota, kävelimme iltamyöhään, muiden jo ollessa kodeissaan iltapuuhissa, Loviisan idylisiä katuja, olimme monta kertaa Suomenlinnassa, lainasimme kirjastoista kirjakasoja joita luimme ahkerasti, olimme me vanhemmat Tuskassa,  istuimme kallioilla, söimme iltapalaa juhannuskokkoa katsellen, tutustuimme suloisiin minihevosiin ja ihastuimme niihin täysillä, söimme paljon jäätelöä ja vesimelonia, teimme raparperimehua ja raparperipiirakkaa paljon, seikkailimme ja nautimme jokaisesta kesän päivästä tarraten niihin kiinni kovasti etteivät ne vain tältä kesältä loppuisi.
Ja nyt ne meinaavat loppua, kun arki alkaa torstaina. Vielä muutama päivä.

Hassua miten joka vuosi kesäloma on se tärkein juttu koko vuodesssa, se mitä eniten odottaa. Kuitenkaan asettamatta sille mitään pakotteita, on vaan huippua olla ja antaa päivien soljua ihanasti ja lempeästi.
Tuntuu, että elän enemmän kesällä, olen enemmän, teen enemmän vaikkakin raukeammin ja hitaammin, kesällä ei ole kiire, kaiken voi tehdä rauhassa, olla iisimmin, huomata enemmän.
Mutta muutama päivä vielä <3