Lapsivapaata ja lapsivapaasta...pohdintaa.

Meille tarjoutui taas (jo toistamiseen tänä vuonna) viettää aikaa kahdestaan, ilman lapsia.

Kirjoitin asiasta omalle FB seinälleni ja vuodatin samalla miten tulee ikävä lapsia. Vastaukseksi sain yllättävän; No kai nyt aikuiset voivat viettää aikaa ihan kahdestaankin! Johon vastasin, että tottakai voi, mutta voi myös ikävöidä lapsiaan vaikka ovat vaan sen yhden yön poissa. Juttu jatkui niin, että saa myös sanoa, että ystävät ovat usein parempaa seuraa ja on mukavaa olla erossa lapsista.
Tottakai, mutta kuten saaa myös sanoa miten huippu tyyppejä ne omat lapset ovat ja miten loistavasti heidän seurassaan viihtyy.

Yllätyin miten paljon FB päivitykseni poiki ja millaista. Tuntuu, että on hyväksytympää kertoa miten lasten kanssa on tylsää ja tyhmää kuin kertoa miten loistotyyppejä he ovat ja miten kivaa heidän kanssa on. Se ei tarkoita, että olisi superäiti, sitä en todellakaan ole. Koen vaan, että minulle on siunaantunut lapset joiden seurassa viihdyn ja siitä olen kiitollinen.

Tuntuu myös, että haukkua saa muttei kehua ja se koskee ihan omaa puolisoakin.
Olin kerran illanistujaisissa joissa jutut kääntyivät siihen, että naiset kilpaa haukkuivat miehiään, poikaystäviään. En voinut tähän yhtyä, ei siksi etteikö moitittavaa olisi koska jokaisessahan on, vaan koska en koe reiluna haukkua toista ihmistä toisille vaan mielummin sanon asianomaiselle suoraan mikä mättää. Luonnollisesti poistuin paikalta koska en lopulta löytänyt mitään keskusteltavaa niin kiihkoissaan naiset mollasivat.

Koko FB keskustelusta huomasin miten se ärsytti joitain, se, että haluan olla lasteni kanssa. Itse en asiaa ymmärrä. Se ei pois sulje sitä ettenkö haluaisi myös olla mieheni kanssa. Mutta koska meillä on niin vähän kahdenkeskeistä aikaa niin olemme muodostuneet tiiviiksi tiimiksi, minä, mies ja lapset, olemme ja teemme kaiken yhdessä ja niin kauan kuin kaikki osapuolet ovat siihen tyytyväisiä en näe asiaa "vääränä".

Kaikesta päättelin, että todellakin, haukkua ja marista saa, muttei kehua, ei lapsiaan, ei puolisoaan.
Ihmiset ovat kummallisia :D

No meillä oli hauska ilta meren äärellä jota rakastamme hulluina ja seuraavana päivänä oli huippua saada lapset kotiin :)

Kaappi etsinnässä, ohoi!

Olen jo pidempään etsinyt tämän kaltaista vanhaa liinavaatekaappia. 

Aina ne ovat olleen liian kaukana tai hirmuisen hintavia. Huutonetissäkin hinnat tuntuvat nykyään olevan pilvissä.

JOS sulla ois vinkata mistä tai vaikka sulla ois niin kerrothan, jotta kaappi ja minä löytäisimme toisemme ❤️

Kun äiti ja isi kahdestaan ulos pääsi

Äiti ja isi pääsivät ulos kahdestaan ja kylläpäs siinä akut latautuivat kummasti.
Meillä oli ihan super kivaa ja ei olisi suonut tuon viikonlopun loppuvan koskaan niin kivaa oli olla kahdestaan.

Olimme fillareilla, reput selässä ja siellä muutama hyvä olut.
Perjantaina kävimme syömässä ja juomassa ja sitten fillaroimme Suvilahteen Tuska festareiden ulkopuolelle hengailemaan, kuuntelemaan musiikkia ja moikkaamaan tuttuja.
Siitä saimmekin sitten kipinän mennä lauantaina Tuskaan vaikkei aluksi aikomusta ollutkaan.
Fillareilla oli taas helppo mennä, ei tarvinnut odotella metroa tai ratikkaa tai huolehtia, että ehtii viimeiseen.
 
Olo oli huoleton ja kevyt ja aika rakastunutkin <3