Jouluista

 Ensinnäkin, poistin sitten vahingossa edellisen postauksen! :/ Piti poistaa vain luonnoksia, mutta näköjään meni muutakin, voi mua!

Meillä otettiin kuusi sisälle viime sunnuntaina heti aamusta ja pitihän se heti koristella :)
Toistaiseksi se ei ole varistanut yhtään! Kuusen tuoksu on huumaava ja oksat kauniin vihreät.

Rakastan niin tätä jouluaikaa vaikka kesäihminen olenkin. Joulussa on sitä taikaa ja vaikka olenkin aikuinen niin silti huomaan jouluaikaan muuttuvani hitusen lapseksi. Joulussa asuu myös tietty hartaus ja rauhallisuus. Onneksi kohta alkaa joululomakin.

Meillä aamut alkavat tottakai joulukalenterien avaamisella, sitten rynnitään tonttu Hipsuvarpaan oven eteen katsomaan mitä tonttu on koreihin tänä aamuna jättänyt ja luetaan Hipsuvarpaan kirjoittama lappunen. Sitten aamupalaa mikä nyt useimmiten on riisipuuro :D
Vaatteet päälle, hampaiden pesu, hiusten harjaus ja letitys ja kouluun missä kynttilän valossa oppilaat ja opettajat pianon säestyksellä laulavat joululauluja ja joka aamu siellä muutama vanhempikin liikuttuneena laulaa mukana...minä myös :)

Meillä ei varsinaista joulusiivousta ole koskaan, koska siivoilen joka päivä jotain ja kerran viikossa sitten vähän enemmän, niin tarvetta isolle siivoukselle ei ole. Joten en tunnista itsessäni joulustressiä. Kaikki hoituu kuitenkin :)
Ensi viikolla mies tekee joululaatikot ja tällä viikolla teemme leivät.
Äitini tulee meille jouluna ja koko ruokapöytä on täynnä, aika ihanaa!

Miten te vietätte joulua?

Harry Potter hihhulointia

Mitä sitä ei vanhemmat lastensa puolesta tekisi. Niinpä niin.
Sitä mietimme mieheni kanssa eilen haahuillessamme viitoissa :D
Ratikassa nolotti, ihmiset katsoivat, toiset kummeksuen kuin hulluja olisimme, toiset hymyillen ja peukkua näyttäen.

Eilen julkaistiin uusin Harry Potter kirja suomeksi. Ja Eemeli on juuri lukenut kaikki edelliset Potterit ja leffatkin on katsottu niin into juhliin Kansallismuseossa oli kova ja pukeutua piti tottakai ja kaiken teki paljon hauskemmaksi se, kun isi ja äiti ja pikkusiskokin hihhuloivat viitoissa pitkin stadia :D

Toiset olivat todella panostaneet pukeutumiseen ja olivat ihan huikean upeita ilmestyksiä! Harmi etten ottanut kuvia heistä.

Onhan Harry Potter hyvä, sekä kirjat että leffat mutten kuitenkaan faniksi lukeudu. Ymmärrän kyllä täysin, että se kolahtaa ja kunnolla, eteenkin 11-vuotiaisiin.

Oi voi, kaikkeen sitä joutuu, mutta hauskaa oli! :D

Marraskuinen lumi

Lauantaiaamuna lapset nukkuivat vielä. Mies oli keittänyt kahvin. Kaivelin pärekorista esille vanhoja joululehtiä ja selailin niitä aamukahvia juodessani.
 Pian lapset heräilivätkin ja koti täyttyi touhusta <3 Voi sitä virtaa mikä lapsilla on! Saisko siitä murusen itselleen, ois aika huippua :D

Helsingissä on lunta oikein kunnolla, että kyllä tässä alkaa ajatukset kääntymään joulun odotukseen. Aamuisin lapset rynnivät ikkunaan katsomaan onko vielä lunta ja ulkona viihdytään ihan eri tavalla.
Vaikka rakastan kesää ihan hulluna ja tuntuu kuin joka kesä syntyisin uudelleen niin onhan tämä vuodenaikojen vaihtelu, valot ja varjot hieno asia täällä pohjolassa.

Useat ihmiset valittavat talvesta, on kylmä ja sitä sun tätä. Niin no, kuten sanottua ei talvi munkaan lemppari ole, mutta me nyt asutaan Suomessa missä vuodenajat erottuvat selvänä toisistaan ja eikö sitä voisi vaan asian hyväksyä, koittaa nähdä iloa siinäkin tai muuttaa aurinkoisemmille seuduille :D
Itse pyrin kovasti etten valittaisi ja olen siinä mielestäni aika hyvin onnistunut ja ehkä siksikin korvat ovat kovin herkät muiden valittamiselle. Ja kun ei se valittaminen oikeastaan mitään auta.

Villasukat jalkaan vaan ja kynttilät päälle niin kaikki tuntuu kivemmalta!

Kivaa lumista viikkoa kaikille.

Väsymystä ilmassa

Arki. Ruuhkavuodet. Välillä ne uuvuttavat, on paljon kaikkea ja tuntuu, että vuorokaudessa on liian vähän tunteja. Kun ravaa pää kolmantena jalkana paikasta toiseen ja tekee kaikki arjen askareet on illalla olo niin totaalisen poikki ettei jaksa kuin olla ja kuunnella hiljaisuutta, maata sängyllä lasten välissä. Silti tuntuu, ettei kroppa ehdi rentoutua ja käy ylikierroksilla. Peilistä katsoo joku jolla on tummat silmänaluset ja väsynyt katse.
Siksi tämä tauko blogissa.

On tässä kuitenkin ehditty loistavan norjalaisen bändin keikalle ja Lintsin valokarnevaaleihin :)
Nämä perjantait ovat päivistä parhaimpia, silloin saan kaikki viis lasta saman katon alle syömään <3

Kivaa viikonloppua <3

Puuhailua lomalla

Ai mitä ollaan puuhailtu,
 no ollaan oltu ulkona, nautittu merestä, tuulesta ja tuiskeesta, auringosta ja jopa vesisateesta, ollaan ihailtu runsasta ja rönsyilevää kasvimaatamme, tehty ekat satsit ihanaa viinimarjamehua omista marjoista, syöty eväitä kalliolla, tehty valtava mansikkakakku ja luultu että sitä riittää pariksi päiväksi, mutta sepä hupenikin hetkessä, ollaan oltu me vanhemmat kahdestaan Tuskassa, vähän huppelissa ja nähty ystäviä, ollaan todettu, että meillä on huippu ystäviä, ollaan pyöräilty kahdestaan öisiä Helsingin katuja pitkin, halailtu, ikävöity lapsia, syöty paljon vesimelonia, luettu hyviä kirjoja, katseltu Netflixistä sarjoja puoli kahteen asti yöllä ja silti herätty aamulla lasten kanssa touhuamaan, ollaan kuitenkin nukuttu pidempään kuin arkisin, ollaan grillattu, oltu koko päivä ulkona ja tultu illalla väsyneinä sisälle, ollaan myös oltu koko saadepäivä vaan sisällä, katsottu leffoja, pelattu lautapelejä ja ihailtu kaatosateen voimaa ja ääntä.

Ainakin noita asioita ollaan tehty, mitä te? :)

Elä kuin viimeistä kesäpäivää

Elä kuin viimeistä kesäpäivää kehottaa Lidlin mainos ja niin juuri olemme tehneet!
Olemme uineet (jopa vesisateessa), pyöräilleet ympäri kaunista kotikaupunkia (jopa vesisateessa), nauttineet merestä ja auringosta, eväsretkistä, hitaista aamuista, hyvistä aamupaloista, yhdessä olemisesta.
Kesälomassa yksi parhaimpia asioita on aikatauluttomuus. Voi lähteä iltauinnille piittaamatta siitä mitä kello on.

Tosin auringon suurena ystävänä toivoisin sen auringon pilkahtelevan useammin :D

Ihanaa kesäpäivää juuri sulle!

Kenkätatuointi

Tatuoinnit eivät ole koskaan olleet itselleni vakava asia. Saatan ottaa niitä hetken päähänpistosta, en ole tyyppiä joka harkitsee vuosia ja suunnittelee itse omat tatuointikuvansa. Annan tekijälle vapaat kädet ja luotan ja harvoin menee pieleen (no, muutaman kerran visiomme eivät ole kohdanneet).
Sittemmin olenkin alkanut ottaa tatuointini tutuilla, kavereilla ja se on ollut hyvä ratkaisu.

Viime viikolla otin Vans Old Skool kengän ihooni. Kenkä...aika outoa, vai?
Muistan, kun ensimmäistä kertaa laitoin kyseisen tennarin jalkaani, se oli suurta rakkautta, tuntui, kun olisin tossut jalassa kävellyt, mikään ei hiertänyt, ne sujahtivat jalkaani joka askeleella jalkojani hellien.
Sen jälkeen olen tullut hyvin merkki uskolliseksi ja en muista edes kuinka monet Vansit omistan. Silti juuri kyseinen Old Skool on jalalleni se paras ystävä. Miksi siis en olisi ottanut tätä tatuointia :)

Mietteitä äitiydestä

Kun ensimmäistä kertaa tulin äidiksi olin nuori, kirjoitin ylioppilaaksi pieni ihme vatsassani potkien.
En kuitenkaan kokenut olevani liian nuori vaan juuri sopivan ikäinen pienen pojan äidiksi.
Ainoa asia mikä minut yllätti oli se, että istukka piti synnyttää! Mikä ihmeen istukka? :D

Päivämme kuluivat leppoisasti yhdessä loikoillen, pieni perheemme, minä, mies (nykyään entinen sellainen), ihana poika vauva ja mäyräkoira. Kaikki oli siinä ja mitään muuta en kaivannut. Kävin pitkillä vaunulenkeillä koira mukana ja olin pakahtua ylpeydestä ja rakkaudesta pientä ihmistä kohtaan!

Sen jälkeen lapsia on tullut neljä lisää ja joka kerta se on ollut yhtä ihmeellistä, uutta, hämmentävää, mullistavaa. Jokainen lapsi on tuonut elämään ja perheeseen mukanaan niin paljon uutta. Paljon olen lapsiltani oppinut, mutta paljon on vielä oppimatta.
Kaikista ihmisistä juuri lapseni ovat ne, joilta olen eniten oppinut.

Nuorena minulla oli hyvin tarkka käsitys siitä millainen äidin "pitää" olla ja tein kaikkeni ollakseni itselleni asettaman käsityksen mukainen. Luovuin monesta asiasta, en lasteni vaan omien käsitysteni vuoksi. Pyrin liikaa täydellisyyteen ymmärtämättä ettei täydellistä äitiä olekaan!

Omaa äitiäni olen oppinut arvostamaan ihan eri lailla vasta nyt viiden lapsen äitinä. Jotenkin ehkä koen olevani eheä vasta nyt, kun perhe on täysi ja sitä mukaa olen oppinut arvostamaan omaa äitiäni enemmän.
Minulla oli vahva ja raju teiniangsti ja roihusin rajusti. Punkkarina meikkasin paljon, ketjut kilisivät ja Sid Vicious oli ihana! Oih, miten idioottimainen ihailun kohde.
Paljon sai äitini kokea ja en tietenkään sen ikäisenä ymmärtänyt mitä mutsi vaahtoaa ja holhoaa! Luulin tietäväni kaiken, osaavani kaiken.
Miten vähän tiesinkään, miten vähän osasinkaan ja miten kiitollinen olen äidilleni, että hän vaahtosi ja holhosi ja jaksoi kaiken sen roihuamisen kanssani!

On maailman parasta olla äiti.
Kun lapsia on monta ja isoja ja pieniä on myös hyvin erilaista olla äiti. On erilaista olla äiti aikuisille lapsille kuin teinille ja alakoululaisille.
Monenlaista olen myös itse äitinä kokenut, monet vastoinkäymiset, itkut, huolet, ilot, mielettömät onnen hetket, haikeudet, turhautumiset, ylpeydet...
Luojalle kiitos, että saan kaiken tämän kokea näiden lasten äitinä.
Olen kaukana täydellisestä äidistä, oikeastaan olen hyvin epätäydellinen, mutta ainakin rakastan lapsiani kuin hullu puuroa ja tekisin mitä vaan heidän hyvinvointinsa puolesta. 
Ja jossain olen tainnut sitten kuitenkin äitinä onnistua, kun he kaikki ovat huomenna äitienpäivänä kotona luonani.
 

Ja oma äitini, paras ystäväni. Se jolle soitan, kun on murheita, kun itkettää, se jolle soitan, kun sydän meinaa haljeta ilosta ja onnesta, se jolle soitan, kun tarvitsen apua tai neuvoja ja ihan muuten vaan ja joka päivä, se jolle kerron kaiken, se äiti tulee meille myös huomenna ja luulen etten huomenna voisi onnellisempi olla!

Toivotan kaikille äideille lämmintä ja aurinkoista äitienpäivää :)
Ja hei! Mitkä ihanat ilmat ovat meitä hellineet! Lisää näitä!