Meidän joulu

Meidän joulu on mennyt sairastaessa. Nyt  ovat kaksi nuorimmaista kipeinä, kovaa yskää, nuhaa ja kuumetta.

Yöt ovat risaisia, kun yskä on niin kova, höyryhengitellään eucalyptusta ja pidetään sylissä ja lauletaan heinillä härkien kaukalon. 

Syödäkään ei oikein jaksa.

Oma olo on väsymyksestä pöhnäinen.

Joulupukki onneksi tuli ja toi toivottuja lahjoja ja niistä on jaksettu iloita. Itse olen iloinnut siitä, että vaikka tämä nyt on sairastupa niin saa olla kotona, ei ole kiirettä. Me ehditään kyllä vielä ulos riemuitsemaan lumesta. Nyt me siis vaan makoillaan vällyjen alla ja katsellaan leffoja luvan kanssa.

Ihanaa joulua!

Toivotan kaikille oikein lämmintä ja iloista ja rauhallista joulua ❤️

Moi, pitkästä aikaa!

Päivät huristavat niin kovalla vauhdilla etten aina tunnu ehtivän mukaan, en ole tainnut olla pitkään aikaan niin kiireinen kuin nyt ja en ihan välttämättä tykkää tästä, mutta näin nyt on ja koitan siihen sopeutua.

Olen neulonut PALJON! Lukuisia pipoja, lapasia, villasukkia, tossuja yms.muuta pientä ja hauskaa.

Lasten koulun joulumyyjäisiin (jotka olivat tänään) tehtiin ihania saippuoita. Niiden tekeminen on mukavaa ja rentouttavaa. On myös kivaa yhdessä lasten kanssa miettiä mitä kaikkea saippuoihin laitetaa, mitä tuoksuöljyjä, mitä värejä, mitä yrttejä ja ehkä lasten mielestä hauskinta on miettiä se nimi :)

Tonttu Hipsuvarvaskin on jo ripustanut joulukoristeen oveensa ja kolistelee ja rämpyttelee meillä valoja kovasti! Lapset laittelevat Hipsuvarpaalle kirjeitä ja piirustuksia oven eteen. Useimmiten tonttu vastaa, haparoivalla käsialalla vähän hassusti kirjoittaen.
Nyt oven edessä on lappu missä lukee: Tuli mieleen, minkä ikäinen olet.
Saa nähdä mitä Hipsuvarvas Eemelille vastaakaan ;)

Joulu on siis ilmiselvästi tulossa ja aion ottaa iisimmin, en hötkyillä joka suuntaan. Ihan kohta on joulukuu ja joka vuosi sitä odottaa yhtä mielissään ja innoissaan. Lasten ilmeitä, kun aamuisin unisina ja pörröpäisinä kömpivät sängyistään avaamaan joulukalenteria <3

Kyllä tämä taitaa olla sitä vuoden taianomaisinta aikaa :)

Syksy

Syksy toi tietysti flunssan tullessaan, ei vielä lapsille, mutta mulle. Kolmisen viikkoa olen niistellyt ja yskinyt, juonut teetä, jossa on inkivääriä, hunajaa ja pakuria.

Havahduin yksi päivä ratikassa, kun takanani istuvat naiset juttelivat syksystä ja toinen heistä sanoi, että miten voi olla jo lokakuu, kun vastahan oli kesä. Teki mieli kääntyä ja sanoa, että no niin just, samaa mäkin oon ihmetellyt!

Joka vuosi kai se on tämä sama, syksyyn ei osaa pukeutua, vielä ei sisäistä, että tosiaan on jo lokakuu.

Ystävämyynnistä ostin itselleni lämpimät kengät varpaita lämmittämään.

 

 Monen mielestä syksy on ihanaa aikaa. Itse olen niin kesäihminen, etten löydä syksystä muuta hyvää kuin kynttilät :D

Mistä vuodenajasta pidätte eniten ja miksi? :)

Oletteko te pysyneet terveinä vai onko flunssa käynyt kylässä?

Metsätouhuja

Taas metsässä, kiipeilemässä puissa, kallioilla, tekemässä majaa, keräämässä pakuria, nauttimassa. Syksyinen metsä on kaunis!
Kotiin tultuamme teimme joka syksyisen satumetsän keijuille ja metsäneläimille.

Huolehdin ja ikävöin niin, että halkean!

Minä huolehdin hänestä jonka hiukset ovat kultaa, jonka sydän on kultaa.
Oma sydämeni on vähän rikki kaipauksesta.

Esikoulun alku on ollut meille raskasta ja rankkaa. Tuo pieni ihanuus, jonka äitinä mulla on suuri kunnia olla on ollut tähän asti kotona, aina on jompi kumpi vanhemmista ollut kotona, tarvetta hoidolle muualla ei ole ollut. On ollu ihanaa saada olla pikkuiseni kanssa rauhassa, ilman kiirettä mihinkään. Siitä olen kiitollinen.

Tuo pikkuinen tyttö syntyi keskosena ja on siksi (myös siksi, että on kuopus) ollut aina hyvin "kiinni" mussa, me halaillaan paljon!

Luonnollisestikin nyt on vaikeaa olla erossa toisistamme. Esikoulu siis alkoi.
Muamyös huolettaa ja surettaa se, että pikkuiseni jää sinne itkemään. Tiedän, että tää on vaihe ja menee ohi ja tääkin täytyy kokea, että vahvistuu ja koulun alku on sitten taas helpompaa.
Mutta miten sydäntä särkevää onkaan jättää kultakutri itkemään ja lähteä itse pois!
Tuntuu, että mun sydän halkeaa ikävästä. Ne pienet kädet kietoutuvat kaulaani ja kyyneleet tarttuvat omiin poskiini.
Tää on ihan kamalaa :(

Lisää "tuskaa" tuo se, kun siellä on  poika joka riehuu ja käyttäyy tosi kurjasti. Heittelee tavaroita, potkii, huutaa ja kiroilee. Ja niinhän tää maailma meenee, että se riehuva poika saa kaiken huomion ja se kiltti, suruissaan oleva tyttö saa pärjätä itsekseen.
Niin epäreilua! Miksi maailma toimii niin, ihan aikuistenkin maailma, että se, joka pitää suurta ääntä itsestään saa kaiken huomion, rauhallisemman "kiltimmän" jäädessä jalkoihin ja huomiotta.
Näin ei pitäisi olla :(

Haikeutta

Otan tämän syksyn vastaan suurella haikeudella.

Meidän kesä oli niin ihana, etten olisi halunnut luopua siitä, en vielä koska musta elokuu on vielä kesäkuukausi, kuitenkin ilmojen herra on nyt eri mieltä kanssani.
Tuulee, sataa, on hämärää. Ensimmäiset villasukat on jo tekeillä, kynttilöitä on polteltu.

Haikean tästä syksystä tekee sekin, kun pikkuiseni aloitti esikoulun.
Olen kiitollinen, että olemme saaneet olla tiiviisti yhdessä tähän asti, erossaolo aikamme ovat olleet pieniä, olemme saaneet sylitellä paljon.

Tänään tuli ensimmäinen itku esikoulussa, kun ripustettiin vaatteet naulakkoon. Pienet kädet kietoutuivat   tiukasti kaulaani ja itku oli sydäntä särkevää, sain todella nieleskellä etten olisi alkanut itsekin itkemään.
Tämä on rankkaa, rankempaa kuin osasin arvatakaan. Tämä tyttö on hyvin reipas mutta toisinaan olen huomannut, että hän tekeytyy reippaammaksi kuin oikeasti onkaan. Ehkä pikkuiseni kokee, että tässä porukassa, kun meitä on niin paljon ja isoveljiä on neljä niin pitäävaan olla reipas.
Ei tarvitse, pikkuiseni, sun ei tarvitse aina olla reipas.

Tottakai tiedän, että näin alussa tämä on hankalaa meille molemmille, mutta ei se lohduta nyt, kun ikävä molemmin puolin on kova.

Tässä alkoi uusi aika meidän elämässämme, mä en olisi ollut siihen vielä valmis.
Kuuluisinpa johonkin uskonnolliseen yhdyskuntaan jossa lapset on koko ajan kotona ja ne on kotiopetuksessa!!!
No ei oikeesti sentään :D

Koitan olla itse reippaampi ja ottaa arjen ja syksyn kunnolla vastaan. Kyllä se tästä.

Miten teillä on arki ja syksy alkanut?

Jos joku on ihan perus villasukkia vailla niin teen mielelläni edullisesti :)

Täydellisiä kesäpäiviä ja suurta onnea :)

Ihania päiviä, ihania iltoja!
Uimista, rannalla oloa, merta, veneitä, iltapalaa laiturilla.
Ruskettuneita, hikisiä lapsia, joiden hiukset aurinko on paahtanut ihan vaaleiksi, pisamia, likaisia varpaita päivän touhuamisen jälkeen, ihania kesäisiä ruokia, herkkuja...

Voiko ihminen enempää nauttiakaan :)
Nämä kesäisen lämpimät päivät ovat olleet niin täydellisiä, etten haluaisi niiden loppuvan koskaan!
Aurinko on todella hellinyt kunnolla, öisin vähän liiankin kanssa :D
Poltin jopa sääreni, minä, joka en koskaan pala.

Nyt se kesä on!

Tänään oli niin ihana päivä! Nautittiin auringosta ja lämmöstä täysillä. Meillä on kesä nyt!

Taas kerran huomasin, että itselleni meri on se, joka rentouttaa ja maadottaa. Voisin katsella merta tuntikausia koskaan kyllästymättä :)