maanantai 18. tammikuuta 2016

Sisustustyylistä

Vaikka kuinka ihailenkin vaaleaa ja selkeää skandinaavista sisustustyyliä, pelkistettyä ja minimalistista niin meillä sellaista ei ole.
 Sen hetken, kun ihastelen jossain blogissa valkoisia huonekaluja ja olen juuri tarttumassa valkoiseen maalipurkkiin niin jos en itse tule sillä samalla sekunnilla katumapäälle niin lapset älähtävät ja lujaa!
Jokunen aika sitten olin aikeissa maalata lasten kerrossängyn valkoiseksi, siis jo sudin innolla sitä maalia kysymättä asiasta keneltäkään. Kun sitten lapset tulivat huoneeseen tuli heillä itku, ihan oikeasti! "Äitiiii! Mitä sä teet! Sä et voi maalata MEIDÄN sänkyä valkoseks!" Sillä siunaaman hetkellä tajusin  miten julmasti ja kurjasti olinkaan tehnyt. Sehän on LASTEN sänky, he valitsiva siihen aikoinaa kirkkaan auringonkeltaisen värin, kun se fb-kirppikseltä ostimme.
Voi minua onnetonta typerystä! Onneksi sain pikaisesti korjattua virheeni ja maalasin valkoisiksi maalatut kohdat pika pikaa takaisin keltaiseksi. " Ku eihän me voida nukkua VALKOISESSA sängyssä!", niinpä niin, oishan mun se pitänyt tietää.
Lapseni rakastavat värejä ja nyt en tarkoita perheemme teinejä :D
Lastenhuoneeseen lapset halusivat joulun ja punaisten kirppisverhojen jälkeen eriparia olevat verhot, keltaisen ja vihreän ja mikäs siinä!

Sisustustyyli, no en oikeastaan tiedä onko meillä sitä, kuitenkin tiedän selvästi mistä pidämme ja mistä emme. Ja on eri asia ihailla muiden selkeitä, vaaleita, skandinaavisen pelkistettyjä koteja kuin että asuisin sellaisessa. Tai jos asuisin, niin enköhän pikaisesti toisi väriä ja  kaikkia roikkuvia juttuja sinne. Jos katsotte kuvia niin huomaatte, että meillä roikkuu paljon kaikenlaista :D Pidän siis roikkuvista jutuista.

Näitä kuvia ei ole stailattu, mitään ei ole otettu pöydiltä tai mistään pois kuvan ottoa varten. Yleensäkin kuvaan kaikki juuri sellaisena kuin on, siloittelematta. Valokuvat ja taulut onkin vinksin vonksin :)
Tässäpä tämän aamuinen kuvapläjäys.

Kivaa päivää juuri sulle toivotan!








tiistai 12. tammikuuta 2016

Lunta!

Sanokaa mitä sanotte, mutta me nautitaan tästä lumesta!
No meillä ei ole autoa, eikä tarvitse tehdä lumitöitä, voisin olla toista mieltä, jos kaivaisimme joka aamu autoa lumesta tehtyämme ensin tunnin lumitöitä päästäksemme kotiovesta ulos. Eli myönnän tämän kaupungissa asumisen ja autottomuuden olevan helppoa ja kun kouluun ja töihin voi vaan kävellä eikä tarvitse odottaa ratikkaa tai bussia tai junaa niin helppohan se on nauttia :D

Lapset möyrivät lumessa, hyppivät, konttasivat, makasivat, nauroivat.Ihanaa!
Lunta on nyt täällä Helsingissä niin paljon, että saa tosiaan tarpoa eteenpäin ja kahlata lumessa. Kaikki on valkoista, valoisaa ja niin nättiä.
Vielä kun on kunnolla päällä niin ei pakkanenkaan haittaa (meillä on nyt -8), villaa yllä ja villaa alla :)
Lisää vaan!












perjantai 8. tammikuuta 2016

Talvinen Suomenlinna on satumaa!

Suosittelen käymään Suomenlinnassa myös talvella. Oikea unelmien satumaa!
Näkymä merellä oli vesihöyryn vuoksi olematon ja jo lauttamatka saareen oli taianomainen, meri nosti sankkaa höyryä ja maailma oli valkoistakin valkoisempi.
Niin häkellyttävän kauniina saari meille näyttäytyi, että oikeasti haukoimme henkeä.

Suomenlinnan mieltää helposti vain kesäisenä paikkana, mutta ihan hyvin siellä voi ja kannattaa käydä talvellakin.

Olen rakastanut Suomenlinnaa varmasti aina. Teininä se oli paikka mihin mentiin pussikaljalle, varmaan aika monelle helsinkiläiselle se oli sitä silloin. Siellä käytiin uimassa Hevosenkengässä ja istuskelemassa kavereiden kanssa kallioilla sen kaljakassin kanssa, oli siellä kassissa se uikkari ja toisinaan evästäkin :D Roskatkin kerättiin kiltisti ja käyttäydyttiin muutenkin siivosti.
Jo silloin muistan sen 15 minuutin lauttamatkan olleen hetki jolloin arki jää taakse. Lauttaa odottaessa oli silloin ja on edelleen tietty fiilis, kuin lomalle lähtisi. Tuntemattomat ihmiset juttelevat keskenään mukavia ja ovat iloisella mielellä. Niin silloin kuin nytkin. Ja eikö jo se ole aika taianomaista nykyisen kiireen ja ihmisten kireyden keskellä :)

Meidän haave on päästä joskus Suomenlinaan asumaan. Jostain syystä tuntuu kuin sydän olisi siellä. Ja ei, en reagoi yleensä paikkoihin näin voimakkaasti mutta Suomenlinna aiheuttaa voimakkaan rakkauden tunteen, rakkauden sitä suloista saarta kohtaan, taloja, teitä, puita, kallioita, koloja, historiaa, joka Suomenlinnalla on tutustumisen arvoinen.
Jostain syystä tuntuu kuin kotiin menisi, kun sinne saapuu. En tosiaan tiedä mistä tämä fiilis meille tulee, ollaanko sitten oltu jossain edellisessä elämässä suomenlinnalaisia :D

Valitettavasti sinne on vaikea päästä asumaan, ihan arpapeliä. Meillä kuitenkin on vahva luotto, että asia joskus järjestyy ja yhteinen unelmamme toteutuu, jos ei ihan just nyt heti niin joskus sitten :) Emme luovuta vaan yritämme ja yritämme kunnes onnistumme.
Tämä on unelma jonka jaamme yhdessä, me vanhemmat ja lapset, hassua!

Käykää ihmeessä ja ihastukaa, rakastukaa!