keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Sss, hitaasti ja hissukseen.

Itsensä hiljentäminen on arvokasta ja elintärkeää.
 Hektinen elämänrytmi vie niin helposti mennessään ja "mukakiire" jää päälle.
Kuinka usein Helsingin keskustassa (tai missä keskustassa tahansa) näkee verkkaiseen tahtiin kipsuttelevia ihmisiä, ihmisiä jotka katselevat ympärilleen, hymyilevät rauhassa kävellessään? Aika harvoin. Enemmän näkee, kun paahdetaan eteenpäin kovassa kiireessä, tuupitaan toisia pois oman kiireen tieltä, ei ole aikaa hymyillä, ei kävellä rauhassa lompsien.

Itse olen tietoisesti pyrkinyt kävelemään r a u h a l l i s e s t i, miettimään kivoja, hymyn huulille tuovia asioita kävellessäni. Olen pyrkinyt siihen, ettei ole kiire, lähden mielummin ajoissa kuin viime tingassa. Sekin on niin tuttua ja se miten kiire jää päälle, miten hengitys muuttuu erilaiseksi kiireen keskellä, se kun tuntuu ettei ehdi katsoa ja kokea hetkeä.

Kiire jää myös puhetapaan, kiireiset ihmiset puhuvat nopeasti ja kovaa.
Nautin kuunnellessani ihmistä, joka puhuu rauhallisesti ja hiljaa (ei tietenkään liian hiljaa ettei kuule). Tuntuu, että kuuntelen enemmän sellaista ihmistä, kuulen enemmän, paremmin mitä hänellä on sanottavana.

Hiljentäminen ei kuitenkaan pidä tarkoittaa apaattisuutta ja tekemättömyyttä. Se on oikeastaan olotila jonka itselleen asettaa ja siinä on hyvä olla.

Tähän samaan syssyyn kuulisin mielelläni mistä haluaisitte, että kirjoittaisin, millaisia kuvia haluaisitte nähdä? :)
Rauhallista viikkoa <3






maanantai 23. lokakuuta 2017

Syysloman jälkeen

Syysloma meni ohi hurahtaen ja todellakin aivan liian nopeasti.
 Kaksi ensimmäistä päivää taisi mennä lähes koomassa väsymyksen vuoksi, niin lapsilla kuin aikuisillakin ja nukuimme ja haahuilimme yöpaidoissa ja villasukissa pitkin päivää. Vaikka mitä olisi ollut kiva tehdä, mutta teimme vain murto-osan siitä koska sohva veti tällä kertaa enemmän puoleenssa koko perhettä.

Kävimme sentään Ateneumissa jossa on aivan loistava Ankallisgalleria esillä, ovelasti piilotettuna klassikkotaiteen sekaan ja pitää olla tarkka ja todella ihastella joka teos, ettei Ankallisgallerian aarteet vain jää huomaamatta :) Tämä näyttely oli niin kiva, että pitää kuulemma mennä uudestaankin! Olen aina käynyt lasten kanssa (myös isojen, heidän ollessa pieniä) taidenäyttelyissä ja museoissa ja lapset ovat niistä aina tykänneet, koskaan en ole nurinaa kuullut. Tämä Ankallisgalleria Ateneumissa oli 12-vuotiaan idea ja mehän tottakai menimme!

Kävimme myös ystäväperheen luona piipahtamassa. He ovat juuri muuttaneet Nuuksion rauhaan täältä kaupungin vilinästä. Aivan ihana paikka ja todella Herran kukkarossa saavat siellä olla.
Toisinaan itse haikailen landelle, tai ei ihan mutta esim tuo Nuuksio olisi ihan jees, ei liian landella. Mutta sitten taas olen kuitenkin niin kaupunkilainen, että ehken kuitenkaan oikeasti. Välillä vaan välähtää mielessä, että mitä jos, mutta aika heti perään myös se, no ei todellakaan :D

Illat ja aamut alkavat olla jo hämäriä ja laitoin yhden tähden ikkunaan. Korostin perheelle, että tämä siis EI ole mikään joulutähti vaan kaamostähti! :D
Olennaisena syksyyn kuuluu tietenkin myös mustikkapiirakka joka katosi erittäin nopeasti ja olisikin pitänyt tehdä kaksin kappalein.

Eilen vietimme mieheni ja äitini yhteissynttäreitä meillä kotona. Heillä on päivä eroa syntymäpäivissään. Mieheni sain lahjaksi minulta tekemäni tatuoinnin. Jotkut ehkä tunnistavatkin kuvan, Misfits bändin skull. Tätä kuvaa mieheni on halunnut ihoonsa jo vuosia ja tätä oli kiva tehdä. Ei todellakaan ammattilaisen veroinen työ, mutta mieheni pitää siitä kovasti ja olen itsekin ihan tyytyväinen, en häpeä sanoa, että tein sen.

Juhlimisen jälkeen oli otettava kuva pöydästä jälkeen. Yleensähän on hienoja kattauskuvia ennen juhlia, mutta oikeastaan jälkeen kuvat ovat paljon puhuttelevampia ja persoonallisempia mielestäni, joten tässä kuva jälkeen kakuttelun.

Nyt on vielä monta viikkoa ennen seuraavaa lomaa mikä onkin joululoma, mutta nytpä alkaakin pikku hiljaa olemaan kivat ajat käsillä, jouluaika tulla hipsuttelee :)
Tytär näkikin eilen ikkunasta tontun, se varmasti oli tonttu koska näytti ssalaperäiseltä ja sillä oli tonttumaiset vaatteet! 









perjantai 29. syyskuuta 2017

Ihanaa perjantaita!

Viikko on mennyt hurjan nopeasti ja paljon olemme tehneet.
 Heppatyttömme haluaisi tallille hevosia rapsuttelemaan vaikka joka päivä, mutta ihan joka päivä ei olla ehditty. On liikuttavaa ja ihastuttavaa nähdä miten luonnollisesti tytär on hevosten kanssa, paijailee ja halailee, katsoo hevosta silmiin kuin ymmärtäen mitä tämä ajattelisi.

Olen alkanut harjoittelemaan tatuontien tekoa, intoa on enemmän kuin osaamista :D Mieheni on luovuttanut reitensä harjoitusnahakseni, aika reilua vai mitä? Vähän väliä pyörii mielessä millaisia kuvia olisi kiva tehdä, piirustelen ja tuhertelen paperille, rypistän ja heitän roskiin tehdäkseni lisää.
Nuorena tykkäsin kovasti piirtää ja lukioaikana piirtelinkin paljon, kellarissa on tallessa Skid Row piirustukseni :D Sittemmin ei ole ollut aikaa ja osaaminenkin on ollut vähän niin ja näin, mutta jospa se taas tästä kovalla harjoittelulla alkaisi sujumaan.
Kaikki kunnioitus tatuoijille! Se ei ole helppoa, suoran viivan saaminen ei ole ollenkaan yksinkertaista vaikka se kynällä paperille sujuisikin kuinka helposti!

Huomenna meidän koululla on markkinat, tervetuloa jos mielitte saada kivaa fiilistä ja puuhaa. Ostettavaa on vaikka mitä, käsitöitä, (mm.itsetehtyjä kaurapusseja), leivonnaisia, lapsille paljon erilaista puuhaa. Jos siis olette Helsingissä tai olette tulossa niin laittakaa ihmeessä viestiä niin kerron tarkemmin :)

Ihanaa syksyistä viikonloppua kaikille! Ulkona on jo ihan syksyn värit hei!



keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Syksyistä eloa

Moni hehkuttaa facebookissa syksyä, itse en vaan voi yhtyä mukaan tähän koska en nyt niin kovin syksystä pidä, pitäisin mielummin sen ikuisen kesän ja semmoinen kuukauden mittainen joulu siinä välissä ois kiva, eli kesän jälkeen voikin alkaa odottamaan joulua :D
Onhan tietysti villasukat ihan kiva juttu, raikas ilma, kynttilät ja blaa blaa kaikki ne mitä hehkutetaan, mutta kesä, ei sitä voita mikään!

Arki ja syksy nyt  kuitenkin on.
Meillä on kasvimaalla pinaattia ihan hulluna ja sitä riittää takuulla koko talveksi. Eilen keräsin ison kasan ja laitoin pakastimeen. Meillä käytetään aika paljon pinaattia, smoothieissa tottakai muttamyös ruuassa. Ja miten kauniita, vihreitä ja täydellisiä nämä omat pinaatit ovatkaan!

Tässä arjessa meillä oli myös keittiöremppa. Kaikki paitsi kodinkoneet uusittiin. Remontin aikana ihailin lapsia, miten upeasti ja pienenä seikkailuna he ottivatkaan sen, että kaikki oli vähän rempallaan, jääkaappi olohuoneessa, kaupan pinaattilettuja mikrossa, pölyä ja pahvit lattioilla. Aluksi mietin, että hermoilenkohan kauheasti rempan aikana sitä kun kaikki on sekaisin ja keittiötä ei ole, mutta lapset näyttivät heti sen oikean tien suhtautua asiaan, olimme jatkuvalla retkellä kertakäyttöastioista syöden ja mieli säilyi iloisen odottavana. Ei ole ensimmäinen kerta, kun lapseni opettavat tietämättään mulle oikean keinon olla :)

Keittiöstä tuli ihana! Vaikka rakastan värejä kotona niin keittiö on silti mielestäni se, joka pitää olla valkoinen ja selkeä ja sitä tämä on, aivan täydellinen meille.
 

Kivaa keskiviikkoa kaikille :)











lauantai 5. elokuuta 2017

Kultainen kesäloma

Kesäloma lähenee loppuaan ja se aiheuttaa joka vuosi haikeutta.
 Arjen kolkutellessa ovella ei tekisi mieli avata ollenkaan, olisi ihanaa vaan jatkaa joutilaana oloa, herätä kun herää, syödä kun huvittaa, istua meren äärellä ja tehdä vaan kivoja juttuja, tulla sisällä väsyneenä, vähän likaisena ja hikisenä.
Olisi kiva jatkaa vapaana olemista, lapsilla hiukset harjaamatta, vähän takkuisina, suut jäätelöstä vähän tahmeina.

Meidän kesäloma oli taas yhtä ihana kuin aina kesälomat ovat.
 Uimme aina, kun siihen oli mahdollisuus, vaikka vesi välillä olikin vain +15, kävimme Kotkassa katsomassa isoja laivoja, ihastelimme kaatosateessa aina niin kaunista Porvoota, kävelimme iltamyöhään, muiden jo ollessa kodeissaan iltapuuhissa, Loviisan idylisiä katuja, olimme monta kertaa Suomenlinnassa, lainasimme kirjastoista kirjakasoja joita luimme ahkerasti, olimme me vanhemmat Tuskassa,  istuimme kallioilla, söimme iltapalaa juhannuskokkoa katsellen, tutustuimme suloisiin minihevosiin ja ihastuimme niihin täysillä, söimme paljon jäätelöä ja vesimelonia, teimme raparperimehua ja raparperipiirakkaa paljon, seikkailimme ja nautimme jokaisesta kesän päivästä tarraten niihin kiinni kovasti etteivät ne vain tältä kesältä loppuisi.
Ja nyt ne meinaavat loppua, kun arki alkaa torstaina. Vielä muutama päivä.

Hassua miten joka vuosi kesäloma on se tärkein juttu koko vuodesssa, se mitä eniten odottaa. Kuitenkaan asettamatta sille mitään pakotteita, on vaan huippua olla ja antaa päivien soljua ihanasti ja lempeästi.
Tuntuu, että elän enemmän kesällä, olen enemmän, teen enemmän vaikkakin raukeammin ja hitaammin, kesällä ei ole kiire, kaiken voi tehdä rauhassa, olla iisimmin, huomata enemmän.
Mutta muutama päivä vielä <3





























perjantai 16. kesäkuuta 2017

Keämökittömän kesäparatiisi

Meillä ei ole kesämökkiä ja usein huomaan harmittelevani asiaa.
Sitten taas katselin ympärilleni kotona ja totesin, että hei, meidän kotimmehan näyttää ihan kesämökiltä! Ja meillä on ranta jonne voimme mennä, meri jonne voimme pulahtaa, kasvimaa jossa möyriä!
Että vaikka se kesämökki olisikin ihana asia olla olemassa, niin kuitenkin kun sellaista ei ole niin oikein hyvä näinkin :)

Meillä alkoi koulujen loputtua kesäloma ja voi miten nautimme ja olemme! Ekan viikon vaan loikoilimme ja palauduimme ja nyt onkin virtaa mennä ja tehdä.

Tässä aamulla katselin lasten ruskettuneita kasvoja, pörröisiä auringon vaalentamia hiuksia ja ajattelin, että tätä se elämän onnellisuus on. Vaikka sitä kesämökkiä ei ole, eikä varaa matkustaa perheen kanssa etelään rannalle loikoilemaan niin tämä on ihanaa juuri tälläisena :)