tiistai 19. syyskuuta 2017

Syksyistä eloa

Moni hehkuttaa facebookissa syksyä, itse en vaan voi yhtyä mukaan tähän koska en nyt niin kovin syksystä pidä, pitäisin mielummin sen ikuisen kesän ja semmoinen kuukauden mittainen joulu siinä välissä ois kiva, eli kesän jälkeen voikin alkaa odottamaan joulua :D
Onhan tietysti villasukat ihan kiva juttu, raikas ilma, kynttilät ja blaa blaa kaikki ne mitä hehkutetaan, mutta kesä, ei sitä voita mikään!

Arki ja syksy nyt  kuitenkin on.
Meillä on kasvimaalla pinaattia ihan hulluna ja sitä riittää takuulla koko talveksi. Eilen keräsin ison kasan ja laitoin pakastimeen. Meillä käytetään aika paljon pinaattia, smoothieissa tottakai muttamyös ruuassa. Ja miten kauniita, vihreitä ja täydellisiä nämä omat pinaatit ovatkaan!

Tässä arjessa meillä oli myös keittiöremppa. Kaikki paitsi kodinkoneet uusittiin. Remontin aikana ihailin lapsia, miten upeasti ja pienenä seikkailuna he ottivatkaan sen, että kaikki oli vähän rempallaan, jääkaappi olohuoneessa, kaupan pinaattilettuja mikrossa, pölyä ja pahvit lattioilla. Aluksi mietin, että hermoilenkohan kauheasti rempan aikana sitä kun kaikki on sekaisin ja keittiötä ei ole, mutta lapset näyttivät heti sen oikean tien suhtautua asiaan, olimme jatkuvalla retkellä kertakäyttöastioista syöden ja mieli säilyi iloisen odottavana. Ei ole ensimmäinen kerta, kun lapseni opettavat tietämättään mulle oikean keinon olla :)

Keittiöstä tuli ihana! Vaikka rakastan värejä kotona niin keittiö on silti mielestäni se, joka pitää olla valkoinen ja selkeä ja sitä tämä on, aivan täydellinen meille.
 

Kivaa keskiviikkoa kaikille :)











lauantai 5. elokuuta 2017

Kultainen kesäloma

Kesäloma lähenee loppuaan ja se aiheuttaa joka vuosi haikeutta.
 Arjen kolkutellessa ovella ei tekisi mieli avata ollenkaan, olisi ihanaa vaan jatkaa joutilaana oloa, herätä kun herää, syödä kun huvittaa, istua meren äärellä ja tehdä vaan kivoja juttuja, tulla sisällä väsyneenä, vähän likaisena ja hikisenä.
Olisi kiva jatkaa vapaana olemista, lapsilla hiukset harjaamatta, vähän takkuisina, suut jäätelöstä vähän tahmeina.

Meidän kesäloma oli taas yhtä ihana kuin aina kesälomat ovat.
 Uimme aina, kun siihen oli mahdollisuus, vaikka vesi välillä olikin vain +15, kävimme Kotkassa katsomassa isoja laivoja, ihastelimme kaatosateessa aina niin kaunista Porvoota, kävelimme iltamyöhään, muiden jo ollessa kodeissaan iltapuuhissa, Loviisan idylisiä katuja, olimme monta kertaa Suomenlinnassa, lainasimme kirjastoista kirjakasoja joita luimme ahkerasti, olimme me vanhemmat Tuskassa,  istuimme kallioilla, söimme iltapalaa juhannuskokkoa katsellen, tutustuimme suloisiin minihevosiin ja ihastuimme niihin täysillä, söimme paljon jäätelöä ja vesimelonia, teimme raparperimehua ja raparperipiirakkaa paljon, seikkailimme ja nautimme jokaisesta kesän päivästä tarraten niihin kiinni kovasti etteivät ne vain tältä kesältä loppuisi.
Ja nyt ne meinaavat loppua, kun arki alkaa torstaina. Vielä muutama päivä.

Hassua miten joka vuosi kesäloma on se tärkein juttu koko vuodesssa, se mitä eniten odottaa. Kuitenkaan asettamatta sille mitään pakotteita, on vaan huippua olla ja antaa päivien soljua ihanasti ja lempeästi.
Tuntuu, että elän enemmän kesällä, olen enemmän, teen enemmän vaikkakin raukeammin ja hitaammin, kesällä ei ole kiire, kaiken voi tehdä rauhassa, olla iisimmin, huomata enemmän.
Mutta muutama päivä vielä <3





























perjantai 16. kesäkuuta 2017

Keämökittömän kesäparatiisi

Meillä ei ole kesämökkiä ja usein huomaan harmittelevani asiaa.
Sitten taas katselin ympärilleni kotona ja totesin, että hei, meidän kotimmehan näyttää ihan kesämökiltä! Ja meillä on ranta jonne voimme mennä, meri jonne voimme pulahtaa, kasvimaa jossa möyriä!
Että vaikka se kesämökki olisikin ihana asia olla olemassa, niin kuitenkin kun sellaista ei ole niin oikein hyvä näinkin :)

Meillä alkoi koulujen loputtua kesäloma ja voi miten nautimme ja olemme! Ekan viikon vaan loikoilimme ja palauduimme ja nyt onkin virtaa mennä ja tehdä.

Tässä aamulla katselin lasten ruskettuneita kasvoja, pörröisiä auringon vaalentamia hiuksia ja ajattelin, että tätä se elämän onnellisuus on. Vaikka sitä kesämökkiä ei ole, eikä varaa matkustaa perheen kanssa etelään rannalle loikoilemaan niin tämä on ihanaa juuri tälläisena :)
















tiistai 25. huhtikuuta 2017

Muutama asia kotoota joista pidän kovasti.

Moni asia kotona saa mut päivittäin hyvälle mielelle. Tässä muutama:

Makuuhuoneen pikkuinen ja oikeastaan aika hassu ikkuna. Keväällä mustarastas laulelee ja kesäisin lokit herättävät aikaisin. Noiden puiden takana on Mannerheimintie. Lapset tykkäävät maata sängyllä ja katsella tästä hassusta ikkunasta ulos ja nuuhkia ulkoilmaa.


Värit lastenhuoneessa saavat takuulla hymyn huulille. Kaikki hupsut tavarat, lapsille niin tärkeät. Leikkisyys ja silti unenomaisuus lastenhuoneen värityksessä ja koko tunnelmassa. Huoneessa ihan aistii ajatusten pehmeyden ja lapsuuden viattoman ajan, hauskat leikit ja puuterimaisen pehmeyden.


Pikkuvessan keltainen hylly, jonka mieheni teki ja minä maalasin, tyttären maalaus tuovat hymyn huulille tahmeana ja väsyneenä aamuna.


Kallion kirppikseltä vitosella löytämäni suolapurkki ihastuttaa aina keltaisella ja pyöreän täyteläisellä olemuksellaan. Tämä purkki on kiva avata ja sulkea.


Asetelma lastenhuoneen ikkunan välissä. Lapset ovat keränneet nämä kivet Suomenlinnasta ja tämä on kuulemma yksi askel lähemmäksi haaveilemaamme asuinpaikkaa, laivat ostettu Suomenlinnasta myös. Seilaavat kivikossa mutta tasaisesti, ehkä kuten elämässäkin toisinaan.


Äidiltäni saatu pellavainen pyyhe pitsibrodeerauksineen. Pikkuvessassamme on ikkuna ja laitoin liinan siihen verhoksi, valo siivilöityy kauniisti pellavan läpi ja saa ajatukset pytyllä istuessa entisaikaan, jolloin naiset kulkivat hameissa, esiliinat edessä. Hassua mutta totta.

torstai 20. huhtikuuta 2017

Merituuli puhaltaa stressin pois

Stressi. Se on ikävä kaveri. Valitettavan moni tuntee sen tyypin.

Itse sain tutustua siihen vuosia sitten. Oli vaihe jolloin elämä tuntui olevan töitä, töissä ei ollut hyvä ilmapiiri, asiakkaat olivat ihania mutta jos leimasin kellokortin viisi minuuttia liian myöhään myöhästyttäni ratikasta, kun vein lapset päivähoitoon ja halit venyivät, sain takuulla kuulla asiasta ja sain kovatkin nuhteet. Sain myös nuhteita asiakkaiden kanssa nauramisesta ja juttelemisesta ja kuitenkin kyse oli asiakaspalvelutyöstä.

Tunsin ikävän olon hiipivän, huolestuin kun vasemmalta puolelta alkoivat ripset, kulmat ja hiukset tippumaan. Lääkäri tutki perusteellisesti ja totesi kaiken olevan voimakasta stressiä. En tiennyt miten paljon stressi voikaan vaikuttaa.
Siitä lähtien olen yrittänyt ottaa chillisti. Se ei ole aina helppoa, kuten valitettavan moni tietää. Välillä täytyy todella konkreettisesti pysähtyä, keskeyttää kaikki ja keskittyä hengittämiseen. Stressillä kun on sekin taipumus, että se jää helposti päälle, sitä ei saa karistettua pois, keho jää tilaan jossa toimii kiireellä, hengitys on erilaista, kiireistä, on pakko päästä juuri noista liikennevaloista, pakko ehtiä juuri tohon ratikkaan.
Silloin on hyvä todella pysähtyä vaikka keskelle katua, keskeyttää kaikki ja miettiä, että onko todella, onko mun pakko ehtiä noista valoista ja just tohon ratikkaan, kun ihan kohta tulee uusi ja jos mä myöhästyn viisi minuuttia niin se ei oikeastaan vaikuta mihinkään niin paljoa etteikö siitä puhelinsoitolla ja pahoittelulla selviäisi.

Kun kiire meinaa jäädä päälle, on hyvä koota lapsensa ja mennä meren lähelle, hengitellä merituulta, touhuta lasten kanssa ja heitellä kiviä mereen.  Astella ihan hiljaa rannalla, sovitellen jokaisen askeleen ja tunnustella miltä maa tuntuu.
On hyvä katsoa itseään peilistä ajatellen itsestään hyvää, luoden myös sillä tavalla kehoonsa tyytyväisemmän olon ja myös sillä lievittää stressiä. On hyvä katsoa itseään todeten, että tässä mä oon ja mä en halua stressata turhista asioista, on hyvä katsoa itseään todeten, että kaikki on just nyt hyvin.

Stressitöntä viikonloppua teille, hengitelkää, keskittykää perheeseenne ja itseenne <3
Me aiotaan mennä messuilemaan, mitäs te aiotte? :)