keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Joulukuu, hip hei!

Vihdoin! Vihdoin on se aika, kun joulunvalo loistaa!
Iloitsemme tästä jännittävästä ja maagisesta joulun odotuksesta koko perhe.

Kotitonttumme Hipsuvarvas jätti tänään lapsille pienen kirjeen ja pienet paketit, joulukalenterit avattiin, syötiin riisipuuroa rauhassa kynttilän valossa ennen kouluun ja töihin lähtöä.
Hipsuvarvas on hassu tonttu, saattaa lainata lasten kirjoja tai keittiövälineitä (ne ihan oikeasti katoaa ja ilmestyy johonkin), kolistelee seinän sisällä, koska ovi on keittiön seinässä ovat lapset päätelleet Hipsuvarpaan asustelevan meidän keittiön seinän sisällä ja sieltä ihan oikeasti kuuluu kolinaa välillä, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin.
Uskotteko tonttuihin? Mä uskon, koska kummia asioita tapahtuu ja olen kerrann tontun nähnytkin, pienenä, mutta olen edelleen täysin vakuuttunut sen olleen ihka oikea tonttu! Tonttu oli pieni, vanhan näköinen, harmaa pitkä parta, viisaat, vanhat kasvot ja punainen suippohattu, kuin Gandalfilla, kun se kurkisti mua ikkunan läpi.
Ei, en ole höynähtänyt :D
Uskon, että jos mieli on avoin ja vastaanottava voi yllätyksiä sattua, ihmeellisiä asioita joita muuten sulkisi ulkopuolelle.

Joulukuusi odottelee sisälle pääsyä, ihan vielä ei pääse sisälle koristeltavaksi vaikka lapset sen olisivat heti sisälle kantaneetkin.

Iloitaan valosta ja annetaan sen loistaa sydämiimme asti <3










tiistai 8. marraskuuta 2016

Harry Potter hihhulointia

Mitä sitä ei vanhemmat lastensa puolesta tekisi. Niinpä niin.
Sitä mietimme mieheni kanssa eilen haahuillessamme viitoissa :D
Ratikassa nolotti, ihmiset katsoivat, toiset kummeksuen kuin hulluja olisimme, toiset hymyillen ja peukkua näyttäen.

Eilen julkaistiin uusin Harry Potter kirja suomeksi. Ja Eemeli on juuri lukenut kaikki edelliset Potterit ja leffatkin on katsottu niin into juhliin Kansallismuseossa oli kova ja pukeutua piti tottakai ja kaiken teki paljon hauskemmaksi se, kun isi ja äiti ja pikkusiskokin hihhuloivat viitoissa pitkin stadia :D

Toiset olivat todella panostaneet pukeutumiseen ja olivat ihan huikean upeita ilmestyksiä! Harmi etten ottanut kuvia heistä.

Onhan Harry Potter hyvä, sekä kirjat että leffat mutten kuitenkaan faniksi lukeudu. Ymmärrän kyllä täysin, että se kolahtaa ja kunnolla, eteenkin 11-vuotiaisiin.

Oi voi, kaikkeen sitä joutuu, mutta hauskaa oli! :D










sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Marraskuinen lumi

Lauantaiaamuna lapset nukkuivat vielä. Mies oli keittänyt kahvin. Kaivelin pärekorista esille vanhoja joululehtiä ja selailin niitä aamukahvia juodessani.
 Pian lapset heräilivätkin ja koti täyttyi touhusta <3 Voi sitä virtaa mikä lapsilla on! Saisko siitä murusen itselleen, ois aika huippua :D

Helsingissä on lunta oikein kunnolla, että kyllä tässä alkaa ajatukset kääntymään joulun odotukseen. Aamuisin lapset rynnivät ikkunaan katsomaan onko vielä lunta ja ulkona viihdytään ihan eri tavalla.
Vaikka rakastan kesää ihan hulluna ja tuntuu kuin joka kesä syntyisin uudelleen niin onhan tämä vuodenaikojen vaihtelu, valot ja varjot hieno asia täällä pohjolassa.

Useat ihmiset valittavat talvesta, on kylmä ja sitä sun tätä. Niin no, kuten sanottua ei talvi munkaan lemppari ole, mutta me nyt asutaan Suomessa missä vuodenajat erottuvat selvänä toisistaan ja eikö sitä voisi vaan asian hyväksyä, koittaa nähdä iloa siinäkin tai muuttaa aurinkoisemmille seuduille :D
Itse pyrin kovasti etten valittaisi ja olen siinä mielestäni aika hyvin onnistunut ja ehkä siksikin korvat ovat kovin herkät muiden valittamiselle. Ja kun ei se valittaminen oikeastaan mitään auta.

Villasukat jalkaan vaan ja kynttilät päälle niin kaikki tuntuu kivemmalta!

Kivaa lumista viikkoa kaikille.








torstai 27. lokakuuta 2016

Väsymystä ilmassa

Arki. Ruuhkavuodet. Välillä ne uuvuttavat, on paljon kaikkea ja tuntuu, että vuorokaudessa on liian vähän tunteja. Kun ravaa pää kolmantena jalkana paikasta toiseen ja tekee kaikki arjen askareet on illalla olo niin totaalisen poikki ettei jaksa kuin olla ja kuunnella hiljaisuutta, maata sängyllä lasten välissä. Silti tuntuu, ettei kroppa ehdi rentoutua ja käy ylikierroksilla. Peilistä katsoo joku jolla on tummat silmänaluset ja väsynyt katse.
Siksi tämä tauko blogissa.

On tässä kuitenkin ehditty loistavan norjalaisen bändin keikalle ja Lintsin valokarnevaaleihin :)
Nämä perjantait ovat päivistä parhaimpia, silloin saan kaikki viis lasta saman katon alle syömään <3

Kivaa viikonloppua <3











keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Puuhailua lomalla

Ai mitä ollaan puuhailtu,
 no ollaan oltu ulkona, nautittu merestä, tuulesta ja tuiskeesta, auringosta ja jopa vesisateesta, ollaan ihailtu runsasta ja rönsyilevää kasvimaatamme, tehty ekat satsit ihanaa viinimarjamehua omista marjoista, syöty eväitä kalliolla, tehty valtava mansikkakakku ja luultu että sitä riittää pariksi päiväksi, mutta sepä hupenikin hetkessä, ollaan oltu me vanhemmat kahdestaan Tuskassa, vähän huppelissa ja nähty ystäviä, ollaan todettu, että meillä on huippu ystäviä, ollaan pyöräilty kahdestaan öisiä Helsingin katuja pitkin, halailtu, ikävöity lapsia, syöty paljon vesimelonia, luettu hyviä kirjoja, katseltu Netflixistä sarjoja puoli kahteen asti yöllä ja silti herätty aamulla lasten kanssa touhuamaan, ollaan kuitenkin nukuttu pidempään kuin arkisin, ollaan grillattu, oltu koko päivä ulkona ja tultu illalla väsyneinä sisälle, ollaan myös oltu koko saadepäivä vaan sisällä, katsottu leffoja, pelattu lautapelejä ja ihailtu kaatosateen voimaa ja ääntä.

Ainakin noita asioita ollaan tehty, mitä te? :)














tiistai 28. kesäkuuta 2016

Elä kuin viimeistä kesäpäivää

Elä kuin viimeistä kesäpäivää kehottaa Lidlin mainos ja niin juuri olemme tehneet!
Olemme uineet (jopa vesisateessa), pyöräilleet ympäri kaunista kotikaupunkia (jopa vesisateessa), nauttineet merestä ja auringosta, eväsretkistä, hitaista aamuista, hyvistä aamupaloista, yhdessä olemisesta.
Kesälomassa yksi parhaimpia asioita on aikatauluttomuus. Voi lähteä iltauinnille piittaamatta siitä mitä kello on.

Tosin auringon suurena ystävänä toivoisin sen auringon pilkahtelevan useammin :D

Ihanaa kesäpäivää juuri sulle!







tiistai 24. toukokuuta 2016

Kenkätatuointi

Tatuoinnit eivät ole koskaan olleet itselleni vakava asia. Saatan ottaa niitä hetken päähänpistosta, en ole tyyppiä joka harkitsee vuosia ja suunnittelee itse omat tatuointikuvansa. Annan tekijälle vapaat kädet ja luotan ja harvoin menee pieleen (no, muutaman kerran visiomme eivät ole kohdanneet).
Sittemmin olenkin alkanut ottaa tatuointini tutuilla, kavereilla ja se on ollut hyvä ratkaisu.

Viime viikolla otin Vans Old Skool kengän ihooni. Kenkä...aika outoa, vai?
Muistan, kun ensimmäistä kertaa laitoin kyseisen tennarin jalkaani, se oli suurta rakkautta, tuntui, kun olisin tossut jalassa kävellyt, mikään ei hiertänyt, ne sujahtivat jalkaani joka askeleella jalkojani hellien.
Sen jälkeen olen tullut hyvin merkki uskolliseksi ja en muista edes kuinka monet Vansit omistan. Silti juuri kyseinen Old Skool on jalalleni se paras ystävä. Miksi siis en olisi ottanut tätä tatuointia :)