Leipä, kaiken pahan alku ja juuri?

Leipä, se hemmetin leipä! Tiedän niin älyttömän hyvin sen olevan pahaksi keholleni, mutta silti puputan sitä ja voin huonosti. Se saa oloni tukkoiseksi, raskaaksi ja väsyneeksi, vetämättömäksi ja löysäksi. Vatsa on kuin turvonnut ilmapallo, kivistää. Miksi ihmeessä sitten tungen suuhuni jotain minkä tiedän olevan pahasta? Ei tässä ole mitään järkeä, ei todellakaan.

Jo teininä muistan leivän  vaikuttaneen itseeni, söin yhden leivän ja vatsa tuli kipeäksi ja turvonneeksi. Kävin lääkärillä vatsavaivojen vuoksi, mutta kaikki oli kunnossa. No, nyt tiedän sen vaivan olleen se leipä.

Olen ollut kasvissyöjä lähes koko ikäni, kaksi vuotiaasta asti. Lähes vegaani (juustot on suuri heikkouteni ja niitä toisinaan syön).
Syön paljon vihreää, kasviksia, marjoja, hedelmiä, puhtaita rasvoja.
Mutta silti, kaikki menee päin mäntyä, kun otan sen yhdenkin leivän!

Aineenvaihduntanikin toimii loistavasti ilman leipää ja silti! Voi silti sitä hemmetin leipää puputan. Kun tulen kotiin ja on nälkä, on helppoa ottaa leipä. Illalla teen kanssa on helppoa ottaa pari, kolme, neljä leipää.

Olen useasti miettinyt tätä hommaa. Mikä siinä on, että vaikka tietää jonkun asian olevan pahasta itselleen ja silti tekee sitä asiaa, eihän siinä ole mitään järkeä!
Ja miten pieni muutos se leivän totaalinen pois jättäminen olisikaan.
Olen ollut ilman leipää monestikin ja todennut juuri sen miten paljon paremmin voin, miten paljon energisempi olen, miten maha ei ole turvonnut, kivistävä ilmapallo.
Mutta kun se ei oikeastaan auta, että jättää leivän vaan hetkeksi pois, vaan se pitäisi tehdä täysin ja lopullisesti.
Leivän totaalikieltäytyjä :D Se olisi se johon mun pitäisi ehdottomasti pyrkiä!

Voin hyvin, kun syön mahdollisimman puhtaasti ja vihreästi ja viljattomasti.
Sen olen myös itsessäni huomannut, että talvisin, syksyisin se oma keho tuntuu vieraalta ja turvonneelta, liian pullealta. Keväällä olo virkisyy ja kesällä ja oma kroppa tuntuu jo omalta eikä niin turvonneelta ja pullealta. Kai sitä talvella vaan on siinä sohvan nurkalla tunkemassa leipää naamaansa, kun taas kesällä polkee fillarilla ympäri stadia salaatin voimin :D

Kuulostaa helpolta, leipä vaan pois niin olo on parempi, mutta leipäaddiktille se ei ole niin iisiä.

Mikä on teidäm suhteenne leipään, kertokaa?