Väsymystä ilmassa

Arki. Ruuhkavuodet. Välillä ne uuvuttavat, on paljon kaikkea ja tuntuu, että vuorokaudessa on liian vähän tunteja. Kun ravaa pää kolmantena jalkana paikasta toiseen ja tekee kaikki arjen askareet on illalla olo niin totaalisen poikki ettei jaksa kuin olla ja kuunnella hiljaisuutta, maata sängyllä lasten välissä. Silti tuntuu, ettei kroppa ehdi rentoutua ja käy ylikierroksilla. Peilistä katsoo joku jolla on tummat silmänaluset ja väsynyt katse.
Siksi tämä tauko blogissa.

On tässä kuitenkin ehditty loistavan norjalaisen bändin keikalle ja Lintsin valokarnevaaleihin :)
Nämä perjantait ovat päivistä parhaimpia, silloin saan kaikki viis lasta saman katon alle syömään <3

Kivaa viikonloppua <3

Puuhailua lomalla

Ai mitä ollaan puuhailtu,
 no ollaan oltu ulkona, nautittu merestä, tuulesta ja tuiskeesta, auringosta ja jopa vesisateesta, ollaan ihailtu runsasta ja rönsyilevää kasvimaatamme, tehty ekat satsit ihanaa viinimarjamehua omista marjoista, syöty eväitä kalliolla, tehty valtava mansikkakakku ja luultu että sitä riittää pariksi päiväksi, mutta sepä hupenikin hetkessä, ollaan oltu me vanhemmat kahdestaan Tuskassa, vähän huppelissa ja nähty ystäviä, ollaan todettu, että meillä on huippu ystäviä, ollaan pyöräilty kahdestaan öisiä Helsingin katuja pitkin, halailtu, ikävöity lapsia, syöty paljon vesimelonia, luettu hyviä kirjoja, katseltu Netflixistä sarjoja puoli kahteen asti yöllä ja silti herätty aamulla lasten kanssa touhuamaan, ollaan kuitenkin nukuttu pidempään kuin arkisin, ollaan grillattu, oltu koko päivä ulkona ja tultu illalla väsyneinä sisälle, ollaan myös oltu koko saadepäivä vaan sisällä, katsottu leffoja, pelattu lautapelejä ja ihailtu kaatosateen voimaa ja ääntä.

Ainakin noita asioita ollaan tehty, mitä te? :)

Elä kuin viimeistä kesäpäivää

Elä kuin viimeistä kesäpäivää kehottaa Lidlin mainos ja niin juuri olemme tehneet!
Olemme uineet (jopa vesisateessa), pyöräilleet ympäri kaunista kotikaupunkia (jopa vesisateessa), nauttineet merestä ja auringosta, eväsretkistä, hitaista aamuista, hyvistä aamupaloista, yhdessä olemisesta.
Kesälomassa yksi parhaimpia asioita on aikatauluttomuus. Voi lähteä iltauinnille piittaamatta siitä mitä kello on.

Tosin auringon suurena ystävänä toivoisin sen auringon pilkahtelevan useammin :D

Ihanaa kesäpäivää juuri sulle!

Kenkätatuointi

Tatuoinnit eivät ole koskaan olleet itselleni vakava asia. Saatan ottaa niitä hetken päähänpistosta, en ole tyyppiä joka harkitsee vuosia ja suunnittelee itse omat tatuointikuvansa. Annan tekijälle vapaat kädet ja luotan ja harvoin menee pieleen (no, muutaman kerran visiomme eivät ole kohdanneet).
Sittemmin olenkin alkanut ottaa tatuointini tutuilla, kavereilla ja se on ollut hyvä ratkaisu.

Viime viikolla otin Vans Old Skool kengän ihooni. Kenkä...aika outoa, vai?
Muistan, kun ensimmäistä kertaa laitoin kyseisen tennarin jalkaani, se oli suurta rakkautta, tuntui, kun olisin tossut jalassa kävellyt, mikään ei hiertänyt, ne sujahtivat jalkaani joka askeleella jalkojani hellien.
Sen jälkeen olen tullut hyvin merkki uskolliseksi ja en muista edes kuinka monet Vansit omistan. Silti juuri kyseinen Old Skool on jalalleni se paras ystävä. Miksi siis en olisi ottanut tätä tatuointia :)

Mietteitä äitiydestä

Kun ensimmäistä kertaa tulin äidiksi olin nuori, kirjoitin ylioppilaaksi pieni ihme vatsassani potkien.
En kuitenkaan kokenut olevani liian nuori vaan juuri sopivan ikäinen pienen pojan äidiksi.
Ainoa asia mikä minut yllätti oli se, että istukka piti synnyttää! Mikä ihmeen istukka? :D

Päivämme kuluivat leppoisasti yhdessä loikoillen, pieni perheemme, minä, mies (nykyään entinen sellainen), ihana poika vauva ja mäyräkoira. Kaikki oli siinä ja mitään muuta en kaivannut. Kävin pitkillä vaunulenkeillä koira mukana ja olin pakahtua ylpeydestä ja rakkaudesta pientä ihmistä kohtaan!

Sen jälkeen lapsia on tullut neljä lisää ja joka kerta se on ollut yhtä ihmeellistä, uutta, hämmentävää, mullistavaa. Jokainen lapsi on tuonut elämään ja perheeseen mukanaan niin paljon uutta. Paljon olen lapsiltani oppinut, mutta paljon on vielä oppimatta.
Kaikista ihmisistä juuri lapseni ovat ne, joilta olen eniten oppinut.

Nuorena minulla oli hyvin tarkka käsitys siitä millainen äidin "pitää" olla ja tein kaikkeni ollakseni itselleni asettaman käsityksen mukainen. Luovuin monesta asiasta, en lasteni vaan omien käsitysteni vuoksi. Pyrin liikaa täydellisyyteen ymmärtämättä ettei täydellistä äitiä olekaan!

Omaa äitiäni olen oppinut arvostamaan ihan eri lailla vasta nyt viiden lapsen äitinä. Jotenkin ehkä koen olevani eheä vasta nyt, kun perhe on täysi ja sitä mukaa olen oppinut arvostamaan omaa äitiäni enemmän.
Minulla oli vahva ja raju teiniangsti ja roihusin rajusti. Punkkarina meikkasin paljon, ketjut kilisivät ja Sid Vicious oli ihana! Oih, miten idioottimainen ihailun kohde.
Paljon sai äitini kokea ja en tietenkään sen ikäisenä ymmärtänyt mitä mutsi vaahtoaa ja holhoaa! Luulin tietäväni kaiken, osaavani kaiken.
Miten vähän tiesinkään, miten vähän osasinkaan ja miten kiitollinen olen äidilleni, että hän vaahtosi ja holhosi ja jaksoi kaiken sen roihuamisen kanssani!

On maailman parasta olla äiti.
Kun lapsia on monta ja isoja ja pieniä on myös hyvin erilaista olla äiti. On erilaista olla äiti aikuisille lapsille kuin teinille ja alakoululaisille.
Monenlaista olen myös itse äitinä kokenut, monet vastoinkäymiset, itkut, huolet, ilot, mielettömät onnen hetket, haikeudet, turhautumiset, ylpeydet...
Luojalle kiitos, että saan kaiken tämän kokea näiden lasten äitinä.
Olen kaukana täydellisestä äidistä, oikeastaan olen hyvin epätäydellinen, mutta ainakin rakastan lapsiani kuin hullu puuroa ja tekisin mitä vaan heidän hyvinvointinsa puolesta. 
Ja jossain olen tainnut sitten kuitenkin äitinä onnistua, kun he kaikki ovat huomenna äitienpäivänä kotona luonani.
 

Ja oma äitini, paras ystäväni. Se jolle soitan, kun on murheita, kun itkettää, se jolle soitan, kun sydän meinaa haljeta ilosta ja onnesta, se jolle soitan, kun tarvitsen apua tai neuvoja ja ihan muuten vaan ja joka päivä, se jolle kerron kaiken, se äiti tulee meille myös huomenna ja luulen etten huomenna voisi onnellisempi olla!

Toivotan kaikille äideille lämmintä ja aurinkoista äitienpäivää :)
Ja hei! Mitkä ihanat ilmat ovat meitä hellineet! Lisää näitä!

Isot lapset ja iso ikävä

Isot lapset.
 Niiden kengät lojuvat eteisessä, ne skeittaavat, pelaavat fudista, katsovat leffoja, pelaavat pleikkaria, harrastavat, nukkuvat viikonloppuisin melkein koko päivän, ovat pitkiä ja hoikkia, niidne huoneessa on astioita, tulevat myöhään kotiin, syövät hyvin, laittavat äidille viestejä. Ne ovat rakkaita.

Meillä on nyt tilanne, että isoista lapsista vanhin on jo muuttanut pois ja toiseksi vanhin tekee lähtöä, kotiin jää vain kolme lasta ja olo on tyhjä, haikea ja itkuinen. En osaa päästä tästä olosta pois. Näen unia isoista lapsista pieninä pellavapäinä. Haluaisin kaikki ne vuodet takaisin ja sydän on palasina juuri nyt tajutessani miten nopeasti vuodet menevät. Kyllähän mä tiedän, että ne menevät nopeasti ja onhan siitä kaikki aina sanoneet, mutta kukaan ei ole kertonut MITEN nopeasti ne menevätkään! Kukaan ei ole varoittanut miten tyhjä olo jää, kun lapset muuttavat pois!

Reagoin voimakkaasti, kyllä. Olen ollut koko aikuisikäni äiti, en osaa olla muuta, enkä halua olla muuta, se on tärkein tehtäväni. Halusin talon täyteen lapsia ja sain, mutta nyt ne lähtee pois ja mä en ollut yhtään varautunut miten pahalta se tuntuu, en tajunnut, että se voi itkettää näin.

Tiedän, että ne pärjäävät, osaavat hoitaa asiansa. Esikoinen kertoi viikonloppuna tehneensä ruokaa, hyvää ruokaa ja olin ylpeä hänestä. En ole koskaan opettanut lapsia, en koskaan ole opettanut heitä tekemään ruokaa, en kertonut paljonko vettä pitää laittaa kattilaan, paljonko ripauttaa suolaa.
En ole opettanut lapsia käymään pöntöllä, en pesemään pyykkiä. Ne ovat oppineet, yhdessä elämällä. Enemmän mua on opetettu, enemmän mä olen oppinut...mutten sittenkään vielä ole oppinut päästämään irti.

Lapset ovat meillä vain lainassa, sanottiin mulle eilen. Joo, tiedän, mutta eikö sitä laina-aikaa vois pidentää?

Tukholmassa

Koska meillä on viimeaikoina kaikki lomat menneet sairastellessa niin päätimme jatkaa pääsiäislomaa muutamalla päivällä menemällä kevättä vastaan Tukholmaan.

Hyttinä meillä oli Commodore mikä on super helppo ja kiva lasten kanssa.  Meitä oli tällä kertaa vanhemien lisäksi, pienimmät ja yksi teini ja mahduimme loistavasti! Commodoreen kuuluu aamupalat ja jo se on hieno plussa, sekä Loungeen saa mennä istuskelemaan ja nauttimaan mehua, kahvia, teetä, kaakaota, viinereitä, pullaa, macaronseja, pieniä kakkusia, wrappeja...saa myös ottaa hyttiin. Iltapala siis syötiin molempiin suuntiin Loungessa.  Commodoreen kuuluu myös oma yksityinen sauna jonka voi halutessaan varata tunniksi ja meitä onnisti ja saimme saunan molempiin suuntiin. Saunassa on upea näköala merelle, mikäs siinä istuessa :)

Vanha kaupunki on paikka jossa voisin kävellä tunti tolkulla, kaikki ihanat pikku putiikit. Ostinkin kotiin uuden Peppimukin (niitä kun ei Suomesta enää tunnu saavan) ja kaksi pientä Dalahästia joita keräilen.
Päivä oli aurinkoinen, mutta välillä ripsahti muutama sadepisara.
 Näimme Michael Jacksonin :D Kävimme Adidas kaupassa ja kävelimme vaan.

Laivalla meitä odotti Buffet ja ah miten ihanaa olikaan syödä katsellen ikkunasta merta! Ikkunapaikka on lapsille ihan must, no joo, aikuisillekin.

Me olemme kyllä huonoja valvomaan ja laivallakin simahdimme jo klo 22, eli ei mitään  yökerhoja meille.

Kuvat ovat näköjään sikinsokin eikä aika järjestyksessä ja pahoittelen, etten nyt niitä laita oikeaan järjestykseen. Pikainen Tukholma fiilistely ja nyt täytyy rientää :)

Ihanaa kevätpäivää!