tiistai 19. elokuuta 2014

Haikeutta

Otan tämän syksyn vastaan suurella haikeudella.

Meidän kesä oli niin ihana, etten olisi halunnut luopua siitä, en vielä koska musta elokuu on vielä kesäkuukausi, kuitenkin ilmojen herra on nyt eri mieltä kanssani.
Tuulee, sataa, on hämärää. Ensimmäiset villasukat on jo tekeillä, kynttilöitä on polteltu.

Haikean tästä syksystä tekee sekin, kun pikkuiseni aloitti esikoulun.
Olen kiitollinen, että olemme saaneet olla tiiviisti yhdessä tähän asti, erossaolo aikamme ovat olleet pieniä, olemme saaneet sylitellä paljon.

Tänään tuli ensimmäinen itku esikoulussa, kun ripustettiin vaatteet naulakkoon. Pienet kädet kietoutuivat   tiukasti kaulaani ja itku oli sydäntä särkevää, sain todella nieleskellä etten olisi alkanut itsekin itkemään.
Tämä on rankkaa, rankempaa kuin osasin arvatakaan. Tämä tyttö on hyvin reipas mutta toisinaan olen huomannut, että hän tekeytyy reippaammaksi kuin oikeasti onkaan. Ehkä pikkuiseni kokee, että tässä porukassa, kun meitä on niin paljon ja isoveljiä on neljä niin pitäävaan olla reipas.
Ei tarvitse, pikkuiseni, sun ei tarvitse aina olla reipas.

Tottakai tiedän, että näin alussa tämä on hankalaa meille molemmille, mutta ei se lohduta nyt, kun ikävä molemmin puolin on kova.

Tässä alkoi uusi aika meidän elämässämme, mä en olisi ollut siihen vielä valmis.
Kuuluisinpa johonkin uskonnolliseen yhdyskuntaan jossa lapset on koko ajan kotona ja ne on kotiopetuksessa!!!
No ei oikeesti sentään :D

Koitan olla itse reippaampi ja ottaa arjen ja syksyn kunnolla vastaan. Kyllä se tästä.

Miten teillä on arki ja syksy alkanut?

Jos joku on ihan perus villasukkia vailla niin teen mielelläni edullisesti :)







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti