Värien sekamelska!

Muistatteko, kun kudoin jämälangoista tilkkuja? Sain peiton jokunen aika sitten valmiiksi ja oi se on meistä niiiin ihana! Ja kivaa tälläisissa peitoissa on se, että niitä voi aina jatkaa, aina voi tehdä lisää :)
Meillä on iso kasa kudottuja ja virkattuja peittoja. Nyt olen tekemässä pienemmille omia virkkaamalla. "Äiti tee meille omat villapeitot", ja mielelläni tee, niiden alle on kiva käpertyä tai tehdä vaikka majoja ja toimivat päiväpeittoinakin.

Joku voi kauhistella värimaailmaa, mutta itse olen huomannut pitäväni kovasti asioista ja väreistä jotka eivät niin huippu hyvin sovi yhteen.
Meillä todellakin vallitsee iloinen värien sekamelska :D
Myönnän toisinaan kyllä ihailevani valkoisia koteja. Meilläkin sellainen oli joskus, mutta huomattiin pian kaipaavamme värejä!
Saatan ihastella valkoista kaunista pinnatuolia, mutta samalla sormeni syyhyävät päästä maalaaman se jollain herkullisella karkkivärillä, tiedättekö tunteen?

Väreillä on kiva iloitella, yhdistelen niitä ihan surutta. Toki mietin, ettei ihan mitä tahansa voi yhdistellä...vaikka ehkä siltä näyttääkin!

Nyt keräämään pajunkissoja. Kivaa sunnuntaita kaikille!

Tapettirakkautta ihan täysillä!

Viime viikonloppuna tapetoitiin. Saatiin tapetti super edullisesti, koska on kakkoslaatua, mutta kun vertasin ykköslaatuun niin en tosiaan eroa huomannut.
Me tapetoidaan miehen kanssa aina, kun lapset ovat menneet nukkumaan, avataan punaviinipullo ja aletaan liisteröimään.
Rakastan paperitapettien tuoksua, siinä on jotain vanhaa ja lempeää siinä tuoksussa.

Aluksi mietin kovasti, että voi pöh, kun hyasinttikin oli kaunis, mutta kuten mies totesi; tämä on enemmän meitä ja "me ei olla jugendtyyppejä" :D
Nyt olen ihan hullaantunut tähän perhostapettiin, se on selkeä ja raikas ja sopivasti 50-lukumainen, sopii meidän pinnatuolien kanssa täydellisesti.
 Olenko muuten koskaan kertonut meidän pinnatuoleista? Ne haalittiin facebookin kirppiksiltä kahdella eurolla kappale! Kunnostin ja maalasin ne mieleisiksi. Yksi musta- ruskea odottaa vielä kunnostamista.

Ja nyt ulos ihanasta ilmasta nauttimaan! Mukavaa sunnuntaita :)

Tässä vielä iso kuva köökistä, kun se oikein kylkee ihanassa ja voimauttavassa kevätauringossa!

Naisen iholla dokumentti

Eilen sai ensi-iltansa naiseniholladokumentti jossa sain kunnian olla mukana yhtenä dokkarissa esiintyvistä seitsemästä naisesta. Omalta osaltani tämä kuvaus oli noin kaksi vuotta sitten ja suoraan sanottuna oli hurjaa nähdä itsensä kymmenen kiloa isompana. MUTTA itsensä näkeminen valkokankaalla oli huimaa ja jännittävää ja aika kivaakin! :D
Kiitos <3

Dokumentin nettisivuilla sen voi ostaa kokonaisuudessaan omakseen tai vuokrata katsottavaksi. Myöhemmin se tulee toivottavasti näkyviin myös telkkarissa ja elokuvafestareilla.
Dokkari sai alkunsa Jenny Belitz-Henriksonin kirjasta Naisen iholla-32 tarinaa tatuoinneista, mikä kannattaa ehdottomasti olla omassa kirjahyllyssä, jos se ei vielä siellä ole.
Yhteistä kirjalla ja dokkarilla on niiden taidokkuus, molemmat ovat upeita, upeasti tehtyjä.

On tärkeää, että tatuointeja tuodaan esille. Niihin liittyy edelleen paljon ennakkoluuloja, ihmiset määritellään edelleen liian usein tatuointien takia.
Dokumentissa kerroin, että tilaisuus jossa peittäisin tatuointini olisi joku sellainen jossa jotain henkilöä joka ei tatuoinneista pidä tulisi kunnioittaa. Tilanne on kuitenkin tuon jälkeen muuttunut, koska enää en kaikkia tatuointejani saa peitettyä, jos en laita poolopaitaa ja hanskoja käsiin. Ajattelen myös, että tatuoinnit ovat osa minua, kuuluvat minuun.

Tänään on naistenpäivä.
 Etenkin naisia kohtaan kohdistuu tatuointejakin ajatellen paljon enemmän negatiivista ajattelua ja palautetta kuin miehiä kohtaan. Tämä päivä on hyvä miettiä sitäkin. Tasa-arvon tulisi toteutua tässäkin asiassa, 2015.

Onnellista naistenpäivää <3