maanantai 20. heinäkuuta 2015

Lapsivapaata ja lapsivapaasta...pohdintaa.

Meille tarjoutui taas (jo toistamiseen tänä vuonna) viettää aikaa kahdestaan, ilman lapsia.

Kirjoitin asiasta omalle FB seinälleni ja vuodatin samalla miten tulee ikävä lapsia. Vastaukseksi sain yllättävän; No kai nyt aikuiset voivat viettää aikaa ihan kahdestaankin! Johon vastasin, että tottakai voi, mutta voi myös ikävöidä lapsiaan vaikka ovat vaan sen yhden yön poissa. Juttu jatkui niin, että saa myös sanoa, että ystävät ovat usein parempaa seuraa ja on mukavaa olla erossa lapsista.
Tottakai, mutta kuten saaa myös sanoa miten huippu tyyppejä ne omat lapset ovat ja miten loistavasti heidän seurassaan viihtyy.

Yllätyin miten paljon FB päivitykseni poiki ja millaista. Tuntuu, että on hyväksytympää kertoa miten lasten kanssa on tylsää ja tyhmää kuin kertoa miten loistotyyppejä he ovat ja miten kivaa heidän kanssa on. Se ei tarkoita, että olisi superäiti, sitä en todellakaan ole. Koen vaan, että minulle on siunaantunut lapset joiden seurassa viihdyn ja siitä olen kiitollinen.

Tuntuu myös, että haukkua saa muttei kehua ja se koskee ihan omaa puolisoakin.
Olin kerran illanistujaisissa joissa jutut kääntyivät siihen, että naiset kilpaa haukkuivat miehiään, poikaystäviään. En voinut tähän yhtyä, ei siksi etteikö moitittavaa olisi koska jokaisessahan on, vaan koska en koe reiluna haukkua toista ihmistä toisille vaan mielummin sanon asianomaiselle suoraan mikä mättää. Luonnollisesti poistuin paikalta koska en lopulta löytänyt mitään keskusteltavaa niin kiihkoissaan naiset mollasivat.

Koko FB keskustelusta huomasin miten se ärsytti joitain, se, että haluan olla lasteni kanssa. Itse en asiaa ymmärrä. Se ei pois sulje sitä ettenkö haluaisi myös olla mieheni kanssa. Mutta koska meillä on niin vähän kahdenkeskeistä aikaa niin olemme muodostuneet tiiviiksi tiimiksi, minä, mies ja lapset, olemme ja teemme kaiken yhdessä ja niin kauan kuin kaikki osapuolet ovat siihen tyytyväisiä en näe asiaa "vääränä".

Kaikesta päättelin, että todellakin, haukkua ja marista saa, muttei kehua, ei lapsiaan, ei puolisoaan.
Ihmiset ovat kummallisia :D

No meillä oli hauska ilta meren äärellä jota rakastamme hulluina ja seuraavana päivänä oli huippua saada lapset kotiin :)







4 kommenttia:

  1. On kyllä ihan tosi hienoa ja minun mielestä pitäisi olla aika oleellistakin, että perheensä kanssa viihtyy. Monesti olen ollut tilanteessa, joissa parisuhdetta parjataan ja ne on itselle vieraita ajatuksia : tottakai joskus kypsyttää, mutta ehdottomasti toivon, haluan ja vaadinkin, että viihdyn tuon ihmisen kanssa kenen kanssa eloni jaan ja onneksi oma paras ystävä kotoa löytyykin. Tilanteet joissa suhdettaan parjataan tai retostellaan huonossa valossa ei vaan sovi omaan suuhun ja onneksi niille ei ole niin tarvekaan. Hyvä teksti ja kivannäkönen pari siellä :)

    VastaaPoista
  2. Samoja aatteita siis sielläkin :) Hieno vastaus, kiitos :)

    VastaaPoista
  3. Olipa kauniita luettavia, nuo sinun ajatuksesi. Ensimmäistä kertaa luen blogiasi. Sanoit, että lapset ovat siunaantuneet sinulle. Todellakin, he ovat lahjoja, moni lapseton tämän syvällisesti ymmärtää. Tuntuu, että tämä hyvinvointimme on edennyt sellaiseksi, että asioita aletaan pitämään ítsestäänselvyyksinä. Äitien ja isien tehtävä on suojella ja rakastaa perheitään. Avioliittokoulutuksissa puhutaan siitä, kuinka puolisoiden kannattaa kilpailla toinen toisensa kunnioittamisessa, se todella vahvistaa rakkauden voimaa. Olet hyvällä tiellä, olet siunattu ja viisas äiti ja vaimo! Rakasta rohkeasti jatkossakin:) Siunausta teidän perheelle!

    VastaaPoista