Joulun fiiliksiä

Joulu meni taas liian nopeasti ohi ja ajattelimmekin lasten kanssa, että joulukalenteri olisi hyvä olla olemassa jo marraskuusta niin se joulun odotuksen maagillisuus kestäisi pidempään.
Jouluisin olen pyrkinyt saamaan kiinni siitä lapsuuden joulujen fiiliksestä ja aika pitkälti sekin on omasta asenteesta kiinni, jos antaa vallan kiireelle ja stressille niin ilmanmuuta se tulee, mutta iisimmin ottamalla kaikilla on mukavampaa.

Menimme pari päivää ennen aattoa jouluostoksille mieheni kanssa. Meillä ei ole autoa, mutta äitini tuli meille ja saimme lainata hänen autoaan. Laatikkopyörällä kahdeksan ihmisen jouluruuat olisi toki kulkenut myös, että hitusen nopeampaa autolla. Tai sitten ei, koska palatessamme parkkihalliin auto ei lähtenyt käyntiin, ei pihahtanutkaan. Ensi reaktioni oli: apua, lapset ja äiti kotona ja miten me saamme kaikki ostokset kotiin dösällä! Hengittelin hetken rauhassa ja mietin, että kyllä tästä selvitään ja syytä paniikkiin ei ole, jotenkin tämä järkestyy. Ja järjestyi, viereen ajanut ystävällinen mies antoi kaapeleilla akulle virtaa ja auto lähti muristen käyntiin.

Joulun päivissä ihaninta on se joutulaisuus ja kiirettömyys, se ettei ole oikeastaan mitään tekemistä, mihinkään ei tarvitse kelloa katsoen lähteä.
Koti saa olla vähän hyrskyn myrskyn koska se vaan näyttää niin hyggeltä. Nerf pommit keittiönpöydällä on kotoisia ja niitä ei tarvitse siivota pois joulukattauksen tieltä.

Joulun päivinä oli ihanaa huomata ihmisten hyvyys, auttavaisuus, tajuta taas se miten ihania ihmisiä mulla on ympärilläni ja miten kiitollinen heistä olen.

Uusi vuosi taisi livahtaa ohi myös. Valvoimme kolmeen, lapsetkin! Ilotulitukset olivat mielettömiä, taivas välkehti vihreänä ja punaisena Kansalaistorilta lähetettävien rakettien mukaan, näky oli upea.

Facebookissa lupauduin olemaan herkuitta niin monta päivää kuin tykkäyksiä tulee ja lopputulos taisi olla, että herkutonta on edessä 63 päivää. Tekee varmasti hyvää, koska suklaan syöminen on vähän mennyt käsistä taas ja tavoitteeni on, että saisin alavatsani kiinteämmäksi. No niin, nyt se on sanottu ääneen ja paluuta ei ole :D

Odotan talvea alkavaksi, että tämä musta aika menisi ohi ja päästäisi pussistaan. Tahdon valkeutta ja valoa. Tai sitten voisi vaan suoraan tulla kesän ihanat auringon säteet lämmittämään ja ruskettamaan ihoa, antamaan pisamia ja energiaa :)

Miten teidän joulu ja uusi vuosi menivät?