Ompeluksia, askarteluja ja synttäreitä



Isoäidin neliöistä tehty peitto vauvanukelle, jonka nimi on Effinoukka...älkää kysykö mistä Freija sellaisen nimen keksi :D




Tyttöpöllö ja poikapöllö ja näköjään unohdin siistiä langat!




Isi ja äitipöllöt, huomatkaa isipöllön lävistyskoru korvassa ;)




Kangaskasseja vanhoista vauvan pussilakanoista




Eemelille linnunpönttö

 Olen ihan hurahtanut nyt kaikkeen pikku nypläykseen! Kangaskassit tein tässä viikonlopun aikana pikaisesti, ompelin käsin, koska ompelukoneeni on rikki, eikä niihin nyt niin kauaa aikaa mennyt, tosin ompelukoneellahan olisi ollut huraus vaan, mutta nämä on sitten tosissaan HANDMADE :D

Pöllöjä on niin kiva tehdä ja niitä meillä riittää, mukavaa nypläystä iltasella telkkaria katsoen, eipähän tule naposteltua mitään herkkuja.

Linnunpönttö on maitopurkista ja se on meillä aikamoinen hitti!

Aapo on nyt 13 vuotias, hip, hip hurraa!! Karkkia ja kakkua ja kivaa mieltä :)

Viikonloppua!

Viikonloput on kyllä ihan parhaita, ei ole kenelläkään kiire ja voi vaan olla ja rentoutua.

Me mennään tänään Aapon koulun talviriehaan jonka jälkeen Aapolle tulee kavereita kylään juhlimaan hänen huomisia 13vuotis synttäreitään. Kakkua kuulemma eivät halua, mutta hodareita, karkkia ja sipsiä kyllä...kakuttelemme sitten huomenna, kun se oikea synttäripäiväkin on :)

Sovimme, että Aapo saa jäädä itsekseen kavereidensa kanssa, eka kerta nyt näin ja toivon, ettei kotona ole kauheaa kaaosta, kun palaamme :D No, onhan 13 vuotiaat jo sen verran isoja, että osaavat olla fiksustikin...kai! :D

Me lähdemme sillä välin mummilleni, eli lasten isomummille "vanhustentaloon", kuten Freija hauskasti sanoo. Meillä on tapan käydä tervehtimässä isomummia ainakin joka toinen viikonloppu, toisinaan joka viikonloppukin. Siellä pienet vieraat ovat kovin tervetulleita :)

Kuunnelkaahan tämä, Jukka Poika on vaan niin huippu ja meillä pienetkin tykkää siitä tosi, tosi paljon ja kaikki ovat nähneet pariin otteeseen livenäkin :)

Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua ja tehkää mukavia asioita :)

Anrinko blogissa arvonta, kurkatkaa!

Pikaisesti piipahdin kertomaan, että Anrinko blogissa on nyt kiva arvonta!

Tatuoinneista

Käsitykset tatuointien suhteen ovat muuttuneet paljon ihan pienessä ajassa, muutamassa vuodessa. Enää tatuoinnit eivät ole niin outoja, vaikka liikaa löytyy niitäkin ihmisiä, jotka paheksuvat avoimesti ja ikävällä tavalla.
 Mutta nykyään ei kuitenkaan ole enää yhtään outoa, että jollain on tatuointeja ja vieläpä äiti-tai isi-ihmisellä.
 Joillain tatuoinneillani on merkitys, mutta useimmilla ei ole, ne vain ovat mielestäni kauniita ja kivoja :)
Itse otin muutama viikko sitten ehkä "leimaavimman" tatuointini. Leimaavimman siksi, koska Suomessa ei sormitatuoinnit vielä niin yleisiä ole ja tätäpä ei saakaan piiloon, käsivarret peitettyinäkään en enää näytä joidenkin silmissä "kunnon" kansalaiselta.

Itse olen ottanut tatuointeja 17 vuotiaasta asti ja niitä on jo ihan kivasti, mutta lisää haluan ja paljon, kädet alkaa olemaan täynnä ja toinen pohje, mutta lisää mahtuu kuitenkin :) Eiväthän ne kaikkien mielestä ole kauniita, mutta ei kaikkien tarvitsekaan tykätä, pääasia, että minä ja mies tykätään, eikö niin? :)

Äitini on jo aikoja sitten lakannut sanomasta mitään, pudistelee vaan päätään eikä oikein suostu katsomaankaan :D

Lapsista yksi tykkää ja toinen ei. Pienille on ihan se ja sama miltä äidin ja isin iho näyttää, he eivät muusta tiedäkään ja heille tämä on luonnollista, 15 vuotiaalla on jo kuva valmiiksi mietittynä ja hän odottaa kovasti tullakseen täysi-ikäiseksi ja minä taas odotan sitä, että saan tyhjät kohdat ihostani täyteen upeita tatuointeja :) No ei nyt kasvoja kuitenkaan, se ei ole mun juttu ollenkaan :D

Mitä mieltä te olette? Kertokaa ihmeessä omia ajatuksia, positiivisia tai negatiivisia :)

Aarteita

Meillä on taloyhtiössä kierrätyshyllykkö, josta toisinaan löytyy vaikka mitä kivaa, ollaan löydetty huonekaluja, dvd- leffoja, cd-levyjä, lehtiä ja vaikka mitä ja nyt löytyi kulunut ja vähän rikkinäinen lokerikko jollaisesta olen haaveillut.
Maalasin ja tapetoin sen ja siitä tuli mielestäni aika hieno aarteiden säilytyspaikka :)

Innostuin touhuamaan jämätapettien kanssa enemmänkin ja Ikean lokerikko sai myös uuden elämän.

Olen aika huono käymään kirpputoreilla. Ennen lapsia kävin ja löysin aarteita, mutta lasten myötä se on vähän jäänyt, on tuntunut helpommalta marssia kauppaan ostamaan  sitä mitä haluaa, kirppareilla kiertely kun vaatii enemmän aikaa. Mutta tuo meidän talon kierrätys on kyllä niin huippujuttu, että varmasti nyt kevään saapuessa alan taas koluamaan kirppikset läpi :)
Onhan se myönnettävä, että vanhassa tavarassa on enemmän elämää ja tunnelmaa kuin uudessa.

Tämän vanhan vadin vai miksi sitä nimitetäänkään löysin 5 eurolla Mannerheimintien varrella olevasta ihanasta kaupasta nimeltään Pikari. Kannattaa käydä kurkkimassa, sieltä löytyy vaikka mitä ja onneksi oli ohikulkiessani silmät auki ja bongasin tämän :) Äidilläni on samaa sarjaa olevat vanhat kupit ja kannut joita havittelen itselleni :D

Mukavaa talvipäivää!

Hip hei värejä!

Ihania värejä, maailma on pullollaan ihania värejä! Ja mä haluan niitä meille lisää, hyvin paljon lisää! Vaalean kausi on nyt ohi :)
Olen ihan hullaantunut näihin Ikean kankaisiin, en vaan keksi mitä niistä tekisi...verhoja lastenhuoneeseen, olkkariin, mihin?

Meillä on aina ollut vain valkoisia verhoja ja niitä on pesty usein, jotta ovat pysyneetkin valkoisina ja raikkaina. Kesätuulessa lepattavat valkoiset verhot :) Mutta nyt olen alkanut ajattelemaan, että miksei ne verhot voisi olla kirjavatkin ja jotenkin nämä Ikean kirjavat ovat kuitenkin kaikessa kirjavuudessaan rauhalliset, ei ollenkaan hyökkäävät.
Ehkä siis reissu Ikeaan joku kaunis päivä on paikallaan :)

Ehkä se kevät tulee

Ainakin pikkuhiljaa hipsutellen.
 Tänään huomasin puhkuvani intoa, sisustusintoa ja pläräilin taas kerran netistä kaikkia ihania tapetteja ja meidän makkariin tulee sitten tämä ihanuus

Ritva Kronlundin Kirsikkapuu. Olen haikaillut tuota jo jonkin aikaa, mutta sitten taas iskenyt silmäni johonkin toiseen, mutta kyllä se nyt tuo on :) Nainen saa muuttaa mieltään monta kertaa, eikös vaan? :)

Olen muuten miettinyt, että tosi monet kodit ovat valtavan tyylikkäitä, mutta myös aika monesta puuttuu se hauskuus ja kodikkuus. Sitten taas nykyään ihmiset tuntuvat enemmän panostavan koteihinsa, onhan kotoilukin trendikästä, eli hip hei olen siis trendikäs :D
Meidän kodissa saa pitää hauskaa ja syödä keksiä olohuoneessa, meillä saa hyppiä äidin ja isin sängyllä, meillä on lasten piirustuksia siellä ja täällä ja pelkästään jo niiden takia me tarvittaisiin isompi koti, koska niitä ei vaan henno laittaa kaappiin vaan suurin osa on laitettava esille ja niitä sitten tosiaan on! 
Sisustuksellakin voi leikitellä, sen ei pidä välttämättä olla vakavaa ja kaikki taulut suorassa.

Ja hyllyilläkin voi toisinaan olla pölyä...yleensä olen kova pyyhkimään pölyjä ihan senkin takia, että kolmella lapsistamme on atma, mutta aina ei ehdi eikä jaksa.
Kevään tulon huomaa pölyistäkin, ne näkyvät nyt ihan eri tavalla ja mitä lähemmäksi kevättä mennään, sitä enemmän ne vaan näkyvät, tulevat esiin sänkyjen ja sohvien alta ja silloin olen kyllä rätti kourassa ahkerasti!

Odotellaan, kyllä se kevät sieltä tulee, nyt on jo helmikuu "Mieti sitä", tyttäreni Freijan sanoin :)