Tatuoinneista

Käsitykset tatuointien suhteen ovat muuttuneet paljon ihan pienessä ajassa, muutamassa vuodessa. Enää tatuoinnit eivät ole niin outoja, vaikka liikaa löytyy niitäkin ihmisiä, jotka paheksuvat avoimesti ja ikävällä tavalla.
 Mutta nykyään ei kuitenkaan ole enää yhtään outoa, että jollain on tatuointeja ja vieläpä äiti-tai isi-ihmisellä.
 Joillain tatuoinneillani on merkitys, mutta useimmilla ei ole, ne vain ovat mielestäni kauniita ja kivoja :)
Itse otin muutama viikko sitten ehkä "leimaavimman" tatuointini. Leimaavimman siksi, koska Suomessa ei sormitatuoinnit vielä niin yleisiä ole ja tätäpä ei saakaan piiloon, käsivarret peitettyinäkään en enää näytä joidenkin silmissä "kunnon" kansalaiselta.

Itse olen ottanut tatuointeja 17 vuotiaasta asti ja niitä on jo ihan kivasti, mutta lisää haluan ja paljon, kädet alkaa olemaan täynnä ja toinen pohje, mutta lisää mahtuu kuitenkin :) Eiväthän ne kaikkien mielestä ole kauniita, mutta ei kaikkien tarvitsekaan tykätä, pääasia, että minä ja mies tykätään, eikö niin? :)

Äitini on jo aikoja sitten lakannut sanomasta mitään, pudistelee vaan päätään eikä oikein suostu katsomaankaan :D

Lapsista yksi tykkää ja toinen ei. Pienille on ihan se ja sama miltä äidin ja isin iho näyttää, he eivät muusta tiedäkään ja heille tämä on luonnollista, 15 vuotiaalla on jo kuva valmiiksi mietittynä ja hän odottaa kovasti tullakseen täysi-ikäiseksi ja minä taas odotan sitä, että saan tyhjät kohdat ihostani täyteen upeita tatuointeja :) No ei nyt kasvoja kuitenkaan, se ei ole mun juttu ollenkaan :D

Mitä mieltä te olette? Kertokaa ihmeessä omia ajatuksia, positiivisia tai negatiivisia :)