Herkku ruoka ala mamma

Äitini on tehnyt muutaman kerran minulle pähkinäpalloja ja niistä onkin tullut ihan lempiruokani.
Pähkinäpallot ovat raakaruokaa raw food, eli niitä ei kuumenneta, jotta ruuan ravintoaineet ja hienot värit säilyisivät.

Tässä on lisäksi ihan tavallista salaattia, kurkulla ja tomaatilla, lisäksi avokadoa ja tzatzikia.
Niin hyvää ja täyttävää ja terveellistäkin :)

Suosittelen kokeilemaan! Tässä ohje:

PÄHKINÄPALLOT
500g pähkinäsekoitusta
(parapähkinöitä, saksanpähkinöitä jne.)
1 valkosipulin kynsi kuorittuna
1 dl aurinkokuivattuja tomaatteja
1/2 sipuli pilkottuna
1 rkl hunajaa (luomu)
3/4 dl vettä
1/2 rkl currya
1 ruukku tuoretta korianteria
1/4 tl suolaa

Sekoita pähkinät, valkosipuli, aurinkokuivatut tomaatit, sipuli, hunaja, curry, korianteri sekä suola tahnaksi sekoittimessa.
Muotoile pieniä palloja. Aseta ne pellille, jossa on leivinpaperi ja paista uunissa 40 asteessa 2-5 tuntia palleroiden koosta riippuen.

Äitienpäivä

Onnellista ja siunattua äitienpäivää kaikille äideille!

Oma matkani äidiksi alkoi ollessani aika nuori, kirjoitin ylioppilaaksi  pieni vauva vatsassani. Ihana poika teki minusta äidin ja olin pikkuisestani ikionnellinen.
Sitten sain vielä neljä lasta lisää! Mikä suuri onni ja lahja nämä kaikki viisi ovatkaan.
Miten juuri he kaikista elämässäsi olevista ihmisistä ovat kasvattaneet minua, kiitos siitä lapseni, suurimmat aarteeni, ylpeyden aiheeni.

En osaa kuvitella elämääni vain yhden lapsen kanssa, en edes kahden. Tämä lukumäärä on juuri se oikea minulle, juuri näin sen pitää olla.

Nuorena en haaveillut lapsista, en tosiaan. Lapset olivat ärsyttäviä.
 Yks kaks ollessani jotain 18v aloin katselemaan vauvoja lempeämmin, itku ei kuulostanutkaan enää ärsyttävältä. Aloin yllättäen ajattelemaan, että oma vauva olisikin kiva. (Eipä sitä tuon ikäisenä sen syvällisemmin ajatellut :D)

Tiedän olevani todella onnekas ja todellakin siunattu. Minulla on viisi tervettä lasta. Voitte uskoa miten kiitollinen olen.

Tietenkään ei ole aina helppoa, ei ole ollut, eikä tule olemaankaan. Meillä on pikkulapsi, koululainen, kaksi teiniä ja yksi aikuinen, monenlaista mahtuu päivään, monenlaisia tunteita, monenlaisia asioita mistä jutella, monenlaisia murheita, monenlaisia iloja.

Olen ollut äiti kohta 21 vuotta.
Olen nukkunut huonosti 21 vuotta. Ihan totta olen. Vain yksi lapsista on ollut hyvä nukkuja. Edelleen meillä pienin nukkuu niin ja näin, toisinaan olen vieläkin tavattoman väsynyt.

Olen ollut äiti koko aikuisikäni. En tiedä muunlaisesta elämästä muuta kuin sen ettei se ole minua varten, tämä on. Tämä on onneni. Nämä lapset ovat suuri rakkauteni, juuri tämä perhe.

Kiitos lapseni, kaikki te viisi, että saan olla teidän äitinne. Rakastan teitä suunnattomasti! <3

Lopuksi vielä uusin tatuointini, ei vielä ihan parantunut. Omalle äidilleni, mammalleni <3
Jos satut mamma lukemaan tätä niin rakastan sua paljon, paljon. Meillä ei ole aina ollut helppoa, mutta kenelläpä olisi.
 Niin monesta olen sinulle kiitollinen, tiedät mistä asioista.

Nyt aikuisena olen kiitollinen meidän ystävyydestämme, siitä, että olet olemassa, siitä, että voin aina turvata sinuun, siitä, että jos kaikki pännii voin soittaa sinulle ja voimme jutella vaikka tunnin puhelimessa.
Olet korvaamaton <3

Minä

Minä pidän monista asioista.

Pidän kesästä, rannoista,retkeilystä, merestä, veneistä, laivoista, ikoneista, keltaisesta, vihreästä, vaaleanpunaisesta, mustasta, vanhoista huonekaluista, räsymatoista, paperitapeteista, pinnatuoleista.

Pidän

kristalleista, kynttilöistä, kukista, meidän kasvimaasta,retrokankaista, kukallisista kankaista, persiljasta, kahvista, vedestä, virkkaamisesta, kutomisesta, Vanseista, viirinauhoista, vanhoista astioista, kirppareista, jäätelöstä.

Pidän

lasten naurusta, heidän hyvän tuoksuisista pörröisistä hiuksistaan, yöpaidoista, villasukista, lasten leluista, lastenhuoneista, kirjoista, musiikista, festareista.

Pidän

teinieni kanssa myöhään illalla juttelusta, kauniista keittiöpyyhkeistä, tyynyistä, enkeleistä, keijuista, metsästä, kaupungissa asumisesta, tatuoinneista, lasten piirustuksista, kangaskasseista, mekoista, puhtaasta pyykistä.

Tänään kävellessäni tyttären kanssa käsikädessä ihailin hänen intoaan vesilätäköstä, ihailin sitä miten hän aidosti pitää vesilätäkössä hyppimisestä. 

Samalla aloin miettimään miten helposti aikuisena kadottaa sen kyvyn tiedostaa asiat joista pitää.

Siksi tämä lista ja voi, niitä asioita on paljon lisää! :)

Ja tältä minä näytän. 

Missä ne kauniit ilmat!

Mihin katosivat nämä kauniit päivät, kun olimme aamusta iltaan ulkona, tuoksuttelimme merta, etsimme kauniita kiviä, vilkuttelimme ohi meneville veneille.

Nyt on niin kylmä ja sataa räntää ja rakeita ja vettä. Pipon joutui vetämään taas syvälle päähän ja kotona hipsuttelemaan villasukissa.

Odotan kesää ja lämpöä niin kovasti! Koko kaupunki tuntuu silloin heräävän eloon, minäkin :)

 

Meidän Misu on muuten hassu! Neiti tunkee itsensä jokaiseen pieneen paikkaan ja kurkistelee sieltä :D Ihana <3

Facebookissa pyörii arkihaaste, jaksoin sitä kaksi päivää. Blogiakaan en päivitä samaan tahtiin kuin ennen. En oiken saa nyt mitään aikaiseksi ja se turhauttaa.

Tatuointeja otin vappuna lisää (Joo-o istuin vappuna tatuoitavana :D) mutta esittelen ne myöhemmin, koska yksi niistä on yllätys jota ei saa vielä paljastaa ;)

Mukavaa sunnuntaita kaikille! 

Meillä syödään soijanakkeja tänään, mitä teillä? :)

Jos Eemeli saisi päättää...

Jos Eemeli saisi päättää,
maailmassa olisi paljon keltaista, kotona olisi paljon keltaista, vaatteissa olisi paljon keltaista ja ne olisivat villaa tai ekopuuvillaa, jaloissa villasukat.
Hiukset olisivat pitkät, oma tuoli puinen ja keltainen, Eemeli nukkuisi äidin tekemän villapeiton alla välillä villan tuoksua nuuhkien ja siitä nauttien, katosta roikkuisi keppejä ja kristalleja ja lintuja.
Hän loikoilisi sängyssään keltaisten tyynyjen keskellä Star Wars kirjoja lukien.

Jos Eemeli saisi päättää,
hänellä olisi kesät talvet Vansit jalassa, hän nukkuisi Legojen kanssa, kasvattaisi itse herneenversoja ja napsisi niitä suuhunsa heti, kun ne vähänkin mullasta pilkistävät.
Hän piirtäisi ja piirtäisi, kuluttaisi paljon paperia ja toisi toinen toistaan loistavampia piirustuksia äidille, nukkuisi keltainen kivi  tyynyn alla enkeli Mikaelin suojissa.

Jos Eemeli saisi päättää,
hän halittelisi kissaa, pyöräilisi BMX pyörällä, söisi parsakaalia ja tutkisi metsän ihmeitä, lintuja, jälkiä, oksia, meillä olisi kotona varmaan sata keppiä.

Jos Eemeli saisi päättää,
olisi hänen elämänsä aika pitkälti sellaista kuin se onkin, koska
Eemeli saa päättää.
Asioista, jotka ovat hänelle tärkeitä, rakkaita, turvallisia, tuttuja :)

Rapistunut minä ja itseni remppa

Vetämätön olo kun oli kestänyt koko talven oli aika tehdä asialle jotain ja mikäs parempi aika  kuin kevään korvilla.

Koko talveen en ollut käynyt lenkillä, olikin ihanaa kaivaa ystävältä saadut lenkkarit esiin, laittaa jalkaan ja aloittaa lenkkeily. Ajattelin etten heti ekalla kerralla varmastikaan jaksa juosta, mutta jaksoinpas! Miten mieli virkistyykin, hyvää musiikkia kuulokkeissa ja hyvät lenkkarit jalassa :)

Samaan syssyyn uudistin ruokavalionkin. Vähemmän hiilareita, koska silloin vaan voin paremmin, talvella se vaan pääsi unohtumaan.
Olen aina ollut huono syömään aamulla mitään, kaksi kupillista kahvia ja se on saanut riittää.
Nytpä tuli muutos siihenkin. Ihanat smoothiet ovat innostaneet ja jaksan paljon paremmin. Lempparini on ihan simppelisti soijamaitoa, pinaattia, puolikas banaani, toisinaan kourallinen mustikoita myös. Pinaatin ja baanaanin maku yhdessä on vaan niin herkkua! Ja pinaattihan on super terveellistäkin!

Uudistusta saivat myös hiukset. Olin talvella tehnyt niihin liukuvärjäyksen ja sävytin latvoja punaisemmiksi. Sopii hyvin kevääseen :)
Mietin jo koko kuontalon värjäämistä punaiseksi, mutten taida olla niin rohkea :D

Yksi pienoinen lisäys tullut tatuointeihinkin, viime viikolla eräässä liikkeessä tehtiin flash tatuointeja ja päähänpistosta menin ottamaan pienen ankkurin.
Tosiaan niiden tatuointien ei tarvitse olla pitkään harkittuja, ainakaan mulla :D

Kovasti jo odottelen multahommia, kaiken kivan istutusta ja ihan kohtahan sen puuhan voisi aloittaa!

Metsään!

Aamulla oli kiukkuinen olo. Pesukone meni rikki, pyykkivuori odotti, harmitti, suututti, itkettikin.
Kahvikaan ei auttanut. Ilma oli ihan tyhmä, miksei voinut olla kunnolla lunta, jotta voisi mennä hiihtämään. Mikä hiihtoloma se tälläinen on, että on loskaa vaan eikä hiihtämään pääse! Luistelukaan ei lähijäällä enää onnistu. Ihan plääh!
Lapset piirtelivät ja päätin mennä pesulle.
Sieltä tullessani oli vähän parempi fiilis ja päätettiin mennä metsään.

Hyvä, että mentiin koska siellä mieli rauhoittui. Huomasin, etteivät lapset kaipaa lomalleen mitään ihmeempää puuhaa, ovat onnellisia ja tyytyväisiä ihan tavallisesta puuhailusta. Itse sitä herkemmin miettii mitä muka pitäisi ja asettaa liian suuret odotukset.

Me leikittiin avaruusalusjuttuja, oltiin aluksessa, laskeuduttiin timanttiplaneetalle, kerättiin timantteja alukseen koska timantit olivat aluksen polttoainetta. Löydettiin isoja jääpaloja jotka olivat timantteja.  Leikin mukana ja kyllä kannatti! Miten lapsilla onkaan taito saada äiti paremmalle mielelle ja todella aidosti heittäytyä juuri siihen hetkeen miettimättä seuraavaa <3
Välillä halailtiin puita (joo-o, me toisinaan halaillaan puita) ja tuoksuteltiin niiden tuoksua, tutkittiin kantoja, oltiin likaisia :D

Kotona lohikeittoa, ihan vaan perunaa, porkkanaa ja lohta, niin se uppoaa meidän lapsille parhaiten ja lohikeitto on lasten lempparia.
Jälkkäriksi tehtiin korvapuusteja.

Mitä muuta olisinkaan tänään kaivannut...en mitään!
Kiitos lapseni, kun taas opetitte minua <3