Mietteitä äitiydestä

Kun ensimmäistä kertaa tulin äidiksi olin nuori, kirjoitin ylioppilaaksi pieni ihme vatsassani potkien.
En kuitenkaan kokenut olevani liian nuori vaan juuri sopivan ikäinen pienen pojan äidiksi.
Ainoa asia mikä minut yllätti oli se, että istukka piti synnyttää! Mikä ihmeen istukka? :D

Päivämme kuluivat leppoisasti yhdessä loikoillen, pieni perheemme, minä, mies (nykyään entinen sellainen), ihana poika vauva ja mäyräkoira. Kaikki oli siinä ja mitään muuta en kaivannut. Kävin pitkillä vaunulenkeillä koira mukana ja olin pakahtua ylpeydestä ja rakkaudesta pientä ihmistä kohtaan!

Sen jälkeen lapsia on tullut neljä lisää ja joka kerta se on ollut yhtä ihmeellistä, uutta, hämmentävää, mullistavaa. Jokainen lapsi on tuonut elämään ja perheeseen mukanaan niin paljon uutta. Paljon olen lapsiltani oppinut, mutta paljon on vielä oppimatta.
Kaikista ihmisistä juuri lapseni ovat ne, joilta olen eniten oppinut.

Nuorena minulla oli hyvin tarkka käsitys siitä millainen äidin "pitää" olla ja tein kaikkeni ollakseni itselleni asettaman käsityksen mukainen. Luovuin monesta asiasta, en lasteni vaan omien käsitysteni vuoksi. Pyrin liikaa täydellisyyteen ymmärtämättä ettei täydellistä äitiä olekaan!

Omaa äitiäni olen oppinut arvostamaan ihan eri lailla vasta nyt viiden lapsen äitinä. Jotenkin ehkä koen olevani eheä vasta nyt, kun perhe on täysi ja sitä mukaa olen oppinut arvostamaan omaa äitiäni enemmän.
Minulla oli vahva ja raju teiniangsti ja roihusin rajusti. Punkkarina meikkasin paljon, ketjut kilisivät ja Sid Vicious oli ihana! Oih, miten idioottimainen ihailun kohde.
Paljon sai äitini kokea ja en tietenkään sen ikäisenä ymmärtänyt mitä mutsi vaahtoaa ja holhoaa! Luulin tietäväni kaiken, osaavani kaiken.
Miten vähän tiesinkään, miten vähän osasinkaan ja miten kiitollinen olen äidilleni, että hän vaahtosi ja holhosi ja jaksoi kaiken sen roihuamisen kanssani!

On maailman parasta olla äiti.
Kun lapsia on monta ja isoja ja pieniä on myös hyvin erilaista olla äiti. On erilaista olla äiti aikuisille lapsille kuin teinille ja alakoululaisille.
Monenlaista olen myös itse äitinä kokenut, monet vastoinkäymiset, itkut, huolet, ilot, mielettömät onnen hetket, haikeudet, turhautumiset, ylpeydet...
Luojalle kiitos, että saan kaiken tämän kokea näiden lasten äitinä.
Olen kaukana täydellisestä äidistä, oikeastaan olen hyvin epätäydellinen, mutta ainakin rakastan lapsiani kuin hullu puuroa ja tekisin mitä vaan heidän hyvinvointinsa puolesta. 
Ja jossain olen tainnut sitten kuitenkin äitinä onnistua, kun he kaikki ovat huomenna äitienpäivänä kotona luonani.
 

Ja oma äitini, paras ystäväni. Se jolle soitan, kun on murheita, kun itkettää, se jolle soitan, kun sydän meinaa haljeta ilosta ja onnesta, se jolle soitan, kun tarvitsen apua tai neuvoja ja ihan muuten vaan ja joka päivä, se jolle kerron kaiken, se äiti tulee meille myös huomenna ja luulen etten huomenna voisi onnellisempi olla!

Toivotan kaikille äideille lämmintä ja aurinkoista äitienpäivää :)
Ja hei! Mitkä ihanat ilmat ovat meitä hellineet! Lisää näitä!

Isot lapset ja iso ikävä

Isot lapset.
 Niiden kengät lojuvat eteisessä, ne skeittaavat, pelaavat fudista, katsovat leffoja, pelaavat pleikkaria, harrastavat, nukkuvat viikonloppuisin melkein koko päivän, ovat pitkiä ja hoikkia, niidne huoneessa on astioita, tulevat myöhään kotiin, syövät hyvin, laittavat äidille viestejä. Ne ovat rakkaita.

Meillä on nyt tilanne, että isoista lapsista vanhin on jo muuttanut pois ja toiseksi vanhin tekee lähtöä, kotiin jää vain kolme lasta ja olo on tyhjä, haikea ja itkuinen. En osaa päästä tästä olosta pois. Näen unia isoista lapsista pieninä pellavapäinä. Haluaisin kaikki ne vuodet takaisin ja sydän on palasina juuri nyt tajutessani miten nopeasti vuodet menevät. Kyllähän mä tiedän, että ne menevät nopeasti ja onhan siitä kaikki aina sanoneet, mutta kukaan ei ole kertonut MITEN nopeasti ne menevätkään! Kukaan ei ole varoittanut miten tyhjä olo jää, kun lapset muuttavat pois!

Reagoin voimakkaasti, kyllä. Olen ollut koko aikuisikäni äiti, en osaa olla muuta, enkä halua olla muuta, se on tärkein tehtäväni. Halusin talon täyteen lapsia ja sain, mutta nyt ne lähtee pois ja mä en ollut yhtään varautunut miten pahalta se tuntuu, en tajunnut, että se voi itkettää näin.

Tiedän, että ne pärjäävät, osaavat hoitaa asiansa. Esikoinen kertoi viikonloppuna tehneensä ruokaa, hyvää ruokaa ja olin ylpeä hänestä. En ole koskaan opettanut lapsia, en koskaan ole opettanut heitä tekemään ruokaa, en kertonut paljonko vettä pitää laittaa kattilaan, paljonko ripauttaa suolaa.
En ole opettanut lapsia käymään pöntöllä, en pesemään pyykkiä. Ne ovat oppineet, yhdessä elämällä. Enemmän mua on opetettu, enemmän mä olen oppinut...mutten sittenkään vielä ole oppinut päästämään irti.

Lapset ovat meillä vain lainassa, sanottiin mulle eilen. Joo, tiedän, mutta eikö sitä laina-aikaa vois pidentää?

Tukholmassa

Koska meillä on viimeaikoina kaikki lomat menneet sairastellessa niin päätimme jatkaa pääsiäislomaa muutamalla päivällä menemällä kevättä vastaan Tukholmaan.

Hyttinä meillä oli Commodore mikä on super helppo ja kiva lasten kanssa.  Meitä oli tällä kertaa vanhemien lisäksi, pienimmät ja yksi teini ja mahduimme loistavasti! Commodoreen kuuluu aamupalat ja jo se on hieno plussa, sekä Loungeen saa mennä istuskelemaan ja nauttimaan mehua, kahvia, teetä, kaakaota, viinereitä, pullaa, macaronseja, pieniä kakkusia, wrappeja...saa myös ottaa hyttiin. Iltapala siis syötiin molempiin suuntiin Loungessa.  Commodoreen kuuluu myös oma yksityinen sauna jonka voi halutessaan varata tunniksi ja meitä onnisti ja saimme saunan molempiin suuntiin. Saunassa on upea näköala merelle, mikäs siinä istuessa :)

Vanha kaupunki on paikka jossa voisin kävellä tunti tolkulla, kaikki ihanat pikku putiikit. Ostinkin kotiin uuden Peppimukin (niitä kun ei Suomesta enää tunnu saavan) ja kaksi pientä Dalahästia joita keräilen.
Päivä oli aurinkoinen, mutta välillä ripsahti muutama sadepisara.
 Näimme Michael Jacksonin :D Kävimme Adidas kaupassa ja kävelimme vaan.

Laivalla meitä odotti Buffet ja ah miten ihanaa olikaan syödä katsellen ikkunasta merta! Ikkunapaikka on lapsille ihan must, no joo, aikuisillekin.

Me olemme kyllä huonoja valvomaan ja laivallakin simahdimme jo klo 22, eli ei mitään  yökerhoja meille.

Kuvat ovat näköjään sikinsokin eikä aika järjestyksessä ja pahoittelen, etten nyt niitä laita oikeaan järjestykseen. Pikainen Tukholma fiilistely ja nyt täytyy rientää :)

Ihanaa kevätpäivää!

Dyykkari tässä moi!

Olin vuosia haaveillut 50-luvun liinavaatekaapista, mutta aina ne olivat liian kalliita, liian kaukana, liian huonokuntoisia. Haave eli ja oli hyvin vahvana. Äitini lohdutti sanoen, että odota hetki, uskon, että löydät sen jostain. Ja niin kävi, alle viikko äitini lauseesta tuttavani tuli aamulla lapsia kouluun viedessämme nykäisemään hihasta, että tulehan katsomaan mikä tuolla on ja siellä oli todellinen aarre läheisellä roskalavalla! En voinut uskoa silmiäni! Yhdessä saimme sen kammettua pois lavalta rikkinäisten ikkunalasien seasta, etsimme siihen kaikki laatikot, avainta ei löytynyt.

En voinut uskoa, että joku on näin kauniin, täydellisen kaapin heittänyt pois! Käsittämätöntä!
Kaappi kotiutui meille ja jännitti mitä sisällä on, koska sitä avainta ei ollut ja ovet olivat lukossa. Aikamme mietittiin miten saadaan ovet auki kunnes mieheni keksi kokeilla vanhoja avaimia (joita meillä on yhdessä lipastossa) ja niinpä vain yksi avaimista sopi lukkoon ja sisältä paljastui uskomattoman paljon tilaa ja hyvä puun tuoksu.
Tutkimme kaappia ja kaapin takana on kirjoitettuna päivämäärä: 27.9.1952 Sattumaa tai ei, tuo on esikoiseni synttäripäivä ja luku juuri se toivomani 50-luku.
Kaappi on uskomattoman taidokkaasti tehty, jokainen laatikko on numeroitu ja sopii vain omalle paikalleen.

Kaappi sopii meille kuin nenä päähän ja saa jopa aiemminin inhoamani kirjahyllymme akvaarioineen näyttämään siedettävämmältä.
Muutaman kuukauden kaunotar on tuossa paikallaan nyt ollut ja siitä on ollut iloa, se kätkee sisälleen uskomattoman paljon tavaraa, lapsista on kiva ottaa kaapista tavaroita ja säilyttää siellä toisinaan aarteitaan. Edelleen päivittäin ihailen sen kauneutta.

Ja tosiaan se kamala kirjahyllykin on ihan okei nyt :D Täynnä tavaraa tottakai, mutta ei ärsytä enää.

Talviloma oli ihan plääh!

Viime viikolla meillä oli talviloma. Ai mitä me tehtiin, no me oltiin ki.peinä KAIKKI.
 KOKO LOMA!
Uskomatonta ja uskomattoman ärsyttävää mutta niin se meni. Muilla oli ilmeisimminkin ihan normi flunssa, joka kyllä kaatoi ihan petiin ja veti voimat ja lapset vaan nukkuivat. Mulle sitten tulikin influenssa ja enpähän ole koskaan elämässäni vielä ollut niin kipeänä. Ihan kauheeta!
Makasin vaan olo oli ihan hirveä. Vielä menee toipuessa koska se jätti jälkeensä valtavan kuvotuksen, heikotuksen ja väsymyksen. Oksettaa ihan koko ajan, aamusta iltaan, kuin olisi raskaana vaikken ole. Kuvottaa hajut ja ruoka. Huimaa, pyörryttää jo vessaan käveleminen. Voisin vaan nukkua.

Kateellisena katselin facebookista kavereiden ihania ulkoilukuvia ja me vaan makasimme puolikuolleina sisällä :/

Kuulemma tänä vuonna influenssa ja ihan se normi flunssakin ovat olleet poikkeuksellisen rajuja ja joo-o, allekirjoitan täysin.
Tosi moni on ollut kipeänä ja siitä toipuminen on kestänyt viikkoja! Oh mikä superpöpö!

En tykkää puhua sairasteluista yhtään, mutta nyt olen tehnyt poikkeuksen ja on ollut hyvä kuulla, että kaikki nämä kuvotukset ja heikotukset kuuluu asiaan.

Ulkona on keväisen aurinkoista,mutta vielä lumi kun lähtisi. Harmittaa, etten tässä kunnossa pääse lenkille mutta sitten taas toisaalta ei niinkään koska voin ihan hyvin odotella, että paranen kunnolla ettei tule takapakkia ja en tykkää lenkkeillä lumessa niin odotellaan vielä pari viikkoa rauhassa :)

Onko teillä ollut talviloma? Oletteko sairastelleet?

Valoa harmauden keskellä

Tänä aamuna hämmästelin valoa. Oli valoisaa jo heti kahdeksalta! Kevät on tulossa!
Samalla kuitenkin teki mieli tarttua suureen vesiväripalettiin ja alkaa sutimaan maisemaa värikkäämmäksi, on niin harmaata, maa on harmaa ja vaikka on valoa niin vielä se taivaskin on harmaa.
Kesädiggarille on lohduttavaa ajatella, että ihan kohta on kesä. Ihan kohta voi alkaa käyttää tennareita ja kulkea avopäin :)

Kevään ja kesän tullessa se oma energiatasokin on ihan toista luokkaa kuin tällaisena harmaana vuodenaikana, jolloin tekee mieli iltaisin vaan istua sohvannurkassa virkkaamassa peittoa. Tuo peitto onkin ikuisuuspeitto, koska sitä voi jatkaa aina vaan lisää ja lisää kunnes se on jättimäinen :D Nyt se on jo oikein hyvä torkkupeitto mutta virkkaan siihen lisää aina jämäjangoista.

Ulkoiseta harmaudesta huolimatta värikästä keskiviikkoa kaikille :)

Tammikuussa tuiskusi, entä helmikuussa

Tammikuu ihastutti lumisella kauneudellaan. Vaikka olenkin henkeen ja veraan kesäfani niin tykkään kyllä kovasti eri vuodenaikojen vaihtelustakin. Kunnon kipakka talvi lumihankineen ja talvisine touhuineen on sata kertaa kivempaa kuin loskainen musta talvi.
Ulkona on kaunista ja valoisaa, selvästi nyt helmikuussa mennään jo valoa kohti :)

Tänään vietämme sairastupaa, Freija on flunssassa. Luemme, loikoilemme ja kudomme. Tytär onkin äitinsä tapaan innostunut kutomisesta ja lankakaupassa käydessämme olimme molemmat langoista yhtä innoissamme ja Freija sai valitaitselleen langan, hän valitsi ihan ylipehmeän ja paksun vaaleanpunaisen josta aikoo kuulemma tehdä itselleen kaulaliinaa. Löydettiin myös youtubesta uusi tyyli tehdä tuubihuivia ja sitä olisi kiva kokeilla, siihen käy parhaiten juuri paksu lanka, armknitting! Katsokaa, näyttää hassulta :D

Itse olen tänä talvena tehnyt lukemattomia villasukkia ja tossuja, tuntemattomille ja tutuille, itselle ja perheelle, aikuisille ja vauvoille. Nyt harmittelen miksen ole ottanut kuvaa jokaiseta tekemästäni parista.
Vielä olisi tekemättä miehelle rastapipo, mutten ole löytänyt hyvää ohjetta, ehkä täytyy tehdä ilman ohjetta.

On ollut kiva saada kommentteja ja kuulla miten moni on lukenut lehden, jossa kotimme on :) Kiitos teille ja iloisesti tervetuloa tänne blogiin seuraamaan meidän perheen touhuja!