Kevättä sydämessä

Kevät on kummallinen asia. Se saa ihmisen ja luonnon eläimineen vähän sekaisin. Se saa nuuhkimaan ilmaa, kuulostelemaan ääniä, tonkimaan maata, katselemaan ympärillensä eri tavalla kuin uusin silmin, ihan kuin silmät, korvat, nenä, aistit olisivat yks kaks talven jälkeen heränneet horroksesta, syntyneet uudestaan.

Se saa lapset juoksemaan höperön onnellisina ympäriinsä, aikuiset nauramaan, se tuo tullessaan enemmän värejä, iloa, naurua.

Se saa jopa aikuisen 40-kymppisen ihmisen niin hassuksi, että se laittaa pyöräänsä pinkkejä härpäkkeitä ja ajamaan onnellisena ympäri rantoja vetäen ilmaa keuhkoihinsa, hengittämään enemmän.

Se saa kodin kylpemään valossa ja näyttämää jokaisen pölypalleron ja ne suloiset pienet sormenjäljet ikkunassa.
Se saa kasvattamaan yrttejä ja napsimaan niitä suuhunsa aina ohi mennen.
Se saa kiireen unohtumaan ja seisomaan hetken paikoillaan, kasvot aurinkoon päin kohotettuna ja nauttimaan lämmöstä silmät kiinni.
Se saa iloitsemaan väreistä ja huomaamaan ne eri tavalla.

Se saa rakastamaan kaikkea vielä enemmän, olemaan kiitollinen vielä enemmän <3

Pääsiäistä

Pääsiäisenä on todella lupa vaan olla. Kotona perheen kanssa, en keksi mitään parempaa.
Lauantaina meidän oli tarkoitus mennä katsomaan Seurasaaren kokkoa, mutta se oli niin myöhään ettei sitten mentykään :D

Sinisen Taalainmaan hevosen mieheni osti mulle. Keräilen kaikkea niihin liittyvää :)

Tälläiset keväiset kranssit askarreltiin lasten kanssa :)

Oikein hyvää pääsiäisaikaa<3

Värien sekamelska!

Muistatteko, kun kudoin jämälangoista tilkkuja? Sain peiton jokunen aika sitten valmiiksi ja oi se on meistä niiiin ihana! Ja kivaa tälläisissa peitoissa on se, että niitä voi aina jatkaa, aina voi tehdä lisää :)
Meillä on iso kasa kudottuja ja virkattuja peittoja. Nyt olen tekemässä pienemmille omia virkkaamalla. "Äiti tee meille omat villapeitot", ja mielelläni tee, niiden alle on kiva käpertyä tai tehdä vaikka majoja ja toimivat päiväpeittoinakin.

Joku voi kauhistella värimaailmaa, mutta itse olen huomannut pitäväni kovasti asioista ja väreistä jotka eivät niin huippu hyvin sovi yhteen.
Meillä todellakin vallitsee iloinen värien sekamelska :D
Myönnän toisinaan kyllä ihailevani valkoisia koteja. Meilläkin sellainen oli joskus, mutta huomattiin pian kaipaavamme värejä!
Saatan ihastella valkoista kaunista pinnatuolia, mutta samalla sormeni syyhyävät päästä maalaaman se jollain herkullisella karkkivärillä, tiedättekö tunteen?

Väreillä on kiva iloitella, yhdistelen niitä ihan surutta. Toki mietin, ettei ihan mitä tahansa voi yhdistellä...vaikka ehkä siltä näyttääkin!

Nyt keräämään pajunkissoja. Kivaa sunnuntaita kaikille!

Tapettirakkautta ihan täysillä!

Viime viikonloppuna tapetoitiin. Saatiin tapetti super edullisesti, koska on kakkoslaatua, mutta kun vertasin ykköslaatuun niin en tosiaan eroa huomannut.
Me tapetoidaan miehen kanssa aina, kun lapset ovat menneet nukkumaan, avataan punaviinipullo ja aletaan liisteröimään.
Rakastan paperitapettien tuoksua, siinä on jotain vanhaa ja lempeää siinä tuoksussa.

Aluksi mietin kovasti, että voi pöh, kun hyasinttikin oli kaunis, mutta kuten mies totesi; tämä on enemmän meitä ja "me ei olla jugendtyyppejä" :D
Nyt olen ihan hullaantunut tähän perhostapettiin, se on selkeä ja raikas ja sopivasti 50-lukumainen, sopii meidän pinnatuolien kanssa täydellisesti.
 Olenko muuten koskaan kertonut meidän pinnatuoleista? Ne haalittiin facebookin kirppiksiltä kahdella eurolla kappale! Kunnostin ja maalasin ne mieleisiksi. Yksi musta- ruskea odottaa vielä kunnostamista.

Ja nyt ulos ihanasta ilmasta nauttimaan! Mukavaa sunnuntaita :)

Tässä vielä iso kuva köökistä, kun se oikein kylkee ihanassa ja voimauttavassa kevätauringossa!

Naisen iholla dokumentti

Eilen sai ensi-iltansa naiseniholladokumentti jossa sain kunnian olla mukana yhtenä dokkarissa esiintyvistä seitsemästä naisesta. Omalta osaltani tämä kuvaus oli noin kaksi vuotta sitten ja suoraan sanottuna oli hurjaa nähdä itsensä kymmenen kiloa isompana. MUTTA itsensä näkeminen valkokankaalla oli huimaa ja jännittävää ja aika kivaakin! :D
Kiitos <3

Dokumentin nettisivuilla sen voi ostaa kokonaisuudessaan omakseen tai vuokrata katsottavaksi. Myöhemmin se tulee toivottavasti näkyviin myös telkkarissa ja elokuvafestareilla.
Dokkari sai alkunsa Jenny Belitz-Henriksonin kirjasta Naisen iholla-32 tarinaa tatuoinneista, mikä kannattaa ehdottomasti olla omassa kirjahyllyssä, jos se ei vielä siellä ole.
Yhteistä kirjalla ja dokkarilla on niiden taidokkuus, molemmat ovat upeita, upeasti tehtyjä.

On tärkeää, että tatuointeja tuodaan esille. Niihin liittyy edelleen paljon ennakkoluuloja, ihmiset määritellään edelleen liian usein tatuointien takia.
Dokumentissa kerroin, että tilaisuus jossa peittäisin tatuointini olisi joku sellainen jossa jotain henkilöä joka ei tatuoinneista pidä tulisi kunnioittaa. Tilanne on kuitenkin tuon jälkeen muuttunut, koska enää en kaikkia tatuointejani saa peitettyä, jos en laita poolopaitaa ja hanskoja käsiin. Ajattelen myös, että tatuoinnit ovat osa minua, kuuluvat minuun.

Tänään on naistenpäivä.
 Etenkin naisia kohtaan kohdistuu tatuointejakin ajatellen paljon enemmän negatiivista ajattelua ja palautetta kuin miehiä kohtaan. Tämä päivä on hyvä miettiä sitäkin. Tasa-arvon tulisi toteutua tässäkin asiassa, 2015.

Onnellista naistenpäivää <3

Tapettipohdintaa, kun toi tapetti vaan on niiiin ihana!

Perhostapetti on hurmannut mut täysin! Nyt köökin seinässä oleva hyasinttitapetti tuntuu pliisulta perhosen rinnalla. Mitä enemmän perhosta katson sitä enemmän  hurmaannun!

Vaikka hyasintti on ihastuttava ja jotenkin ajatonkin ja siis edelleen siitä kovasti pidän, mutta... 

No, tiedättehän te, jos joku tapetti vaan on SE :D 

Tavaraahan tosta hyllyiltä pitäisi karsia koska perhonen on niin voimakas.

Mitä mieltä olette, kumpi näyttäis meidän köökissä paremmalta? ;)

Pakkasta ja kevään odotusta

Ulkona on pakkanen, kevät saisi jo tulla. Joinain päivinä on ihanaa, kun sisään tulee keväinen valo, koko koti näyttää raikkaammalta.

Tänään aamulla oli jo valoisaa, kun puoli kahdeksan jälkeen lähdettiin lampsimaan koulua kohti.
Jostain luin, että hiihtoloman jälkeen alkaisi se kevät tulemaankin.
Miten sitä joka vuosi yhtä suurella innolla odottaakin, ensimmäisiä silmuja ja maasta pilkistäviä kukkia, ruohoa ja multaa, aurinkoa joka häikäisee ja saa kaivamaan aurinkolasit esille :)

Aloitin homman, joka pitää saada valmiiksi ennen kesää (tälläisen aikarajan itselleni asetin) Aloin kutomaan erivärisiä tilkkuja jämälangoista. Tilkkuja on kuvassa 30, nyt niitä on 42 ja 100 pitää saada kasaan, jotta niistä tulee päiväpeitto sänkyymme. Lapsia naurattaa ajatus miten iso pino on, kun niitä se 100 sitten on kasassa ja kaatuuko pino :D

Kivaa alkanutta viikkoa kaikille!