Mutta...kyllä himpun verran ahdisti tai käänsi sydämessä tai jossain tuntui jollain kummallisella tavalla ei niin kivalta. Ja syynkin tiedostin. Mun oma kultani, aarteeni, nappisilmäinen pellavapäinen poikani menee ekalle luokalle! Tuntuu, että liian pian on aika mennyt ja haluan jarruttaa! Ei vielä!
Ehkä ikä tekee tehtävänsä tai aika kuultaa, mutta en muista aiemmin tunteneeni näin. Tuntuu, että haluaisin roikku koulun ovella koko ajan, kun Eemeli on koulussa.
Onneksi on kesä vielä ja onneksi alaluokilla koulupäivät ovat suht lyhyitä, toivottavasti.
Mutta silti! Nyt Eemeli on neljä tuntia eskarissa ja mulla on silloinkin ikävä. Miten kestän pidempään?
Mun tyttöni 2 vee kyselee koululaisia nähdessään, että milloin hän menee kouluun. Ja minä itkeä pillitän jo nyt kuullessani Suvivirren, vaikka sinne meidän neidin Suvivirteen on vielä niin monta vuotta aikaa... Kuinkahan minä itkenkään sitten kun on sen aika?
VastaaPoista