Joulunpunaista

Mä sitten nautin, kun on lunta!
Mieli on virkeä ja ulkonakin on kiva olla, sisään ei kulkeudu sitä ärsyttävää kuraa.
Ja poikkeuksena aiemmista talvista, nyt tuntuu kivalta jopa topata itsensä villa-ja päälysvaatteisiin. liekö sitten ikä opettanut ottamaan tästäkin ilon irti :D

Sitten taas sadattelen mielessäni lähes joka päivä sitä, kun kadut on pakko aurata ja hiekottaa niin, että pulkalla ja stigalla ei pääse. Kävi ihan kunnon lenkistä kävellä pitkin Manskua stigaa ja lasta perässä vetäen.

Mutta on se vaan niin ihanaa, että saatiin kunnolla lunta ja joulussa vaan on enemmän fiilistä, kun maa on valkoinen, eikö? :)

Aiemmin viikolla harmittelin, kun meillä ei ollut tarpeeksi jouluista, oli toki yhtä jos toistakin koristetta esillä, mutta jotain puuttui...se oli se punainen, kunnon joulun väri!
Meillä joulu on aina ollut punainen, voisihan se olla kultainen, hopea, valkoinen ja lila, millaisia muistelen mainostettavan, mutta meillä jouluun kuuluu punainen :)

Ompelinkin ihanan pehmeästä kierrätyskankaasta keittiöön jouluiset verhot.
Lapsuudesta muistuttava enkelikello kaivettiin esille ja sen kilkatus iltapalaa syödessä saa mielen levolliseksi ja hyväksi :)

Meillä poltetaan paljon kynttilöitä ja se tuntuu rauhoittavan lapsiakin.

 

Johan näyttää jouluiselta :)

 

Tämä joulun odotus vaan on niin taianomaista, ihanaa aikaa. Saa mieleen paljon hyviä muistoja lapsuudesta, rakkaista ihmisistä, kaipaustakin, kaipausta lapsuuden paikkoja ja ihmisiä kohtaan, hellyyttä, levollisuutta, sisäistä hyvää oloa.

 

Niitä kaikkia toivotan teille myös :)