Kesäloma alkoi, suvivirttä laulettiin ja kovaa, tippa silmässä.
Ekaluokkalaiset ojensivat ruusut 12-luokkalaisille ja kun oli Eemelin vuoro ojentaa ruusu, niin tätä äitiä itketti.
Itketti myös luokassa, kun Eemeli seisoi ihanan opettajansa edessä ja opettaja lausui runon, jonka oli vartavasten tehnyt. Miten osuva runo, pieni poika seisoi vakavana ja kuunteli hiljaa.
Opettaja oli tehnyt runot jokaiselle lapselle ja kaikki olivat kauniita ja osuvia juuri sille lapselle ja liikuttavia. Mikä työ opettajalla, mikä taito, että hän todella on oppinut tuntemaan nämä lapset ekan vuoden aikana.
Ja mikä lahja opettajalta lapsille!
Taas jälleen ylistys Steiner koululle!
Juhlan jälkeen mietin miten kiitollinen olen.
Koulusta, Eemelin ihanista kavereista, siitä, että samat kaverit ovat olleet yhdessä jo kaksi vuotta (eskarista) ja, että he voivat säilyä vielä monta. monta kouluvuotta.
Kiitollinen olen myös niistä vanhemmista joihin olen saanut tutustua ja toisiin jopa ystävystyä, löytänyt hengenheimolaisia.
Tänään elämä on ihan parasta. On niin paljon mistä saan olla kiitollinen ja minkä vuoksi ilo kuplii sisälläni <3
VAIKKA, äsken Eemeli valitteli päänsärkyä ja oli ihan poikki, ei halunnut syödä. Poika pieni on ihan tulikuuma. Liekö saanut auringonpistoksen...itse saan todella herkästi.
Nyt Eemelini nukkuu, toivottavasti uni parantaa reippaan ja niin rakkaan ekaluokkalaiseni...ei vaan tokaluokkalaisen jo!
<3
Koulun päättyminen tuo minullekin kyyneleet silmiin! Meillä lauletaan aina ysiluokkalaisille "Turvallista matkaa..." Nyt itkettiin jo seitsemännen kerran tuossa koulussa, jossa siis opetin. Omat lapset ovat jo aikuisia. Hyvää lomaa omalle pikkuiselle koululaisellesi myös!
VastaaPoista