perjantai 12. tammikuuta 2018

Synttärit ja ajatuksia ikäkriisistä, jota ei ole

Eilinen aamu alkoi kivasti, sain halauksia ja onnitteluita, täytin 45 vuotta.
 Aamuhommien jälkeen päätin lähteä päiväkävelylle kauniiseen Suomenlinnaan, joka on ehkä vieläkin kauniimpi ja lumoavampi näin talvella kuin kesällä. Menin ylös ja alas mäkiä, hengittelin raitista ja kirpeää ilmaa, pysähtelin ja voimaannuin merestä.

Siinä kävellessäni aloin miettimään ikääni. Sitä miten tosi monella on ikäkriisi ja miten moni kauhistelee omaa ikäänsä, että oh ja voi miten paljon ja kokee olevansa vanha.
Itselläni oli ikäkriisi täyttäessäni 30. Sen jälkeen olen tuntenut vaan olevani ihan parhaassa iässä ja juuri sopivan ikäinen, en nuori, mutten tosiaankaan vanha!

Mistä ikäkriisi sitten tulee? Onko se jotain ympäristön asettamaa painetta siitä mikä on se paras ikä? Onko se omaa tyytymättömyyttä ikäänsä? Vanhenemisen pelkoa?
Siis tottakai ne ekat rypyt, joita nyt on alkanut näkymään ei välttämättä ole niin valtavan ihania, ne harmaat, jotka alkavat pilkistämään ei miellytä lainkaan, mutta en silti liitä noita asioita ikäkriisiin. Ikäkriisi tarkoittaa itselleni vahvaa tyytymättömyyttä omaa ikäänsä ja sen tuomia asioita kohtaan ja sellaista itselläni ei nyt ole.

Ehkä tämä on juuri se keski-ikä, mutten koe olevani mistään kohtaa keski-ikäinen vaan ihan vaan aikuinen ihminen.

Että 45, hui hai, vanha en ole vaan aivan parhaassa iässä :)









10 kommenttia:

  1. Onnea syntymäpäivän johdosta! Miten kauniit ruskeat silmät sinulle on.
    Itse en ole koskaan kärsinyt mistään ikäkriisistä...en todellakaan. Ennen minulla on mennyt niin päin, että en vielä montaakaan vuotta ole tuntenut itseäni aikuiseksi ja olen sinua muutaman vuoden edellä..:)Ja miten vapauttavaa on olla aikuinen nainen!
    Minulla tulee vuosi lisää 24.1. ja sukumme nuorin täyttää tänään 1 vuotta.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juuri noin, mietin myös eilen miehelleni sitä, että milloin sitä `pitäis`alkaa tuntemaan itsensä aikuiseksi :D
      Tammikuuntyttö siis sinäkin :)

      Poista
    2. Aikuisia voimme olla, mutta vanhoja emme koskaan..:))

      Poista
  2. Onneksi olkoon! Samat fiilikset täällä, ja täytin sentään jo viisikymmentä (hui!)
    Minusta on sääli, kun jotkut naiset jopa häpeilevät omaa ikäänsä.
    Toivon, että itselläni säilyisi tietynlainen lapsenomaisuus, ja samalla mukaan tarttuisi elämänkokemuksen tuomaa viisautta.
    Ryppyjä en murehdi, tärkeintä on se, millainen ilme kasvoilla on: jos kulkee ympäriinsä naama rutussa, ei taatusti näytä hyvältä vaikka olisi millainen kaunotar.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)Ihan totta, kulmat kurtussa, jos on niin takulla näyttää vanhemmalta. Samaa mietin itsekin, että miksi omaa ikäänsä hävetä!

      Poista