Alkanut vuosi

Kyllä todellakin, enemmän hauskuutta tälle vuodella ja vähemmän niitä typeriä pelkoja, jotka ehkä estävät tekemästä jotain mitä haluaa!

Tämän liituilin eteisemme ovessa olevalle liitutaululle uutena vuotena, joka meni sairastellessa kuten koko tämä himputin joululoma.

Vietimme uutta vuotta ihan oman perheen kesken siis, kotona tortilloja yms herkutellen.
Pienimmät jaksoivat valvoa melkein puoli kahteen jonka jälkeen avasimme mieheni kanssa punaviinin.

Huomenna alkaa arki ja korostan taas, että me todella ollaan oltu koko loma kipeinä ja vieläkin olo on aika kökkö. Nuha on kamala ja kun niistää niin korvissa rutisee ja naksuu. Koitan välttää antibiootteja mahdollisimman pitkään niin itselläni kuin lapsillakin, mutta jos tämä olo ei kohta ala olla parempi niin pakko kai se on lääkäriin mennä. Kokeilen vielä syödä tuplasti enemmän valkosipulia ja tungen kynnet korviinkin :D

Tässä vaiheessa tulee jo olo, että alkaa odotella kesää, eikö? Vaikka talvi ja pakkanen on parhaimmillaan niin on se kesä ja meri siltikin jo mielessä :)

Haluan toivottaa kaikille mahdollisimman rentoa ja kiireetöntä arkea, itsellenikin! :D

Meidän joulu

Meidän joulu on mennyt sairastaessa. Nyt  ovat kaksi nuorimmaista kipeinä, kovaa yskää, nuhaa ja kuumetta.

Yöt ovat risaisia, kun yskä on niin kova, höyryhengitellään eucalyptusta ja pidetään sylissä ja lauletaan heinillä härkien kaukalon. 

Syödäkään ei oikein jaksa.

Oma olo on väsymyksestä pöhnäinen.

Joulupukki onneksi tuli ja toi toivottuja lahjoja ja niistä on jaksettu iloita. Itse olen iloinnut siitä, että vaikka tämä nyt on sairastupa niin saa olla kotona, ei ole kiirettä. Me ehditään kyllä vielä ulos riemuitsemaan lumesta. Nyt me siis vaan makoillaan vällyjen alla ja katsellaan leffoja luvan kanssa.

Ihanaa joulua!

Toivotan kaikille oikein lämmintä ja iloista ja rauhallista joulua ❤️

Moi, pitkästä aikaa!

Päivät huristavat niin kovalla vauhdilla etten aina tunnu ehtivän mukaan, en ole tainnut olla pitkään aikaan niin kiireinen kuin nyt ja en ihan välttämättä tykkää tästä, mutta näin nyt on ja koitan siihen sopeutua.

Olen neulonut PALJON! Lukuisia pipoja, lapasia, villasukkia, tossuja yms.muuta pientä ja hauskaa.

Lasten koulun joulumyyjäisiin (jotka olivat tänään) tehtiin ihania saippuoita. Niiden tekeminen on mukavaa ja rentouttavaa. On myös kivaa yhdessä lasten kanssa miettiä mitä kaikkea saippuoihin laitetaa, mitä tuoksuöljyjä, mitä värejä, mitä yrttejä ja ehkä lasten mielestä hauskinta on miettiä se nimi :)

Tonttu Hipsuvarvaskin on jo ripustanut joulukoristeen oveensa ja kolistelee ja rämpyttelee meillä valoja kovasti! Lapset laittelevat Hipsuvarpaalle kirjeitä ja piirustuksia oven eteen. Useimmiten tonttu vastaa, haparoivalla käsialalla vähän hassusti kirjoittaen.
Nyt oven edessä on lappu missä lukee: Tuli mieleen, minkä ikäinen olet.
Saa nähdä mitä Hipsuvarvas Eemelille vastaakaan ;)

Joulu on siis ilmiselvästi tulossa ja aion ottaa iisimmin, en hötkyillä joka suuntaan. Ihan kohta on joulukuu ja joka vuosi sitä odottaa yhtä mielissään ja innoissaan. Lasten ilmeitä, kun aamuisin unisina ja pörröpäisinä kömpivät sängyistään avaamaan joulukalenteria <3

Kyllä tämä taitaa olla sitä vuoden taianomaisinta aikaa :)

Syksy

Syksy toi tietysti flunssan tullessaan, ei vielä lapsille, mutta mulle. Kolmisen viikkoa olen niistellyt ja yskinyt, juonut teetä, jossa on inkivääriä, hunajaa ja pakuria.

Havahduin yksi päivä ratikassa, kun takanani istuvat naiset juttelivat syksystä ja toinen heistä sanoi, että miten voi olla jo lokakuu, kun vastahan oli kesä. Teki mieli kääntyä ja sanoa, että no niin just, samaa mäkin oon ihmetellyt!

Joka vuosi kai se on tämä sama, syksyyn ei osaa pukeutua, vielä ei sisäistä, että tosiaan on jo lokakuu.

Ystävämyynnistä ostin itselleni lämpimät kengät varpaita lämmittämään.

 

 Monen mielestä syksy on ihanaa aikaa. Itse olen niin kesäihminen, etten löydä syksystä muuta hyvää kuin kynttilät :D

Mistä vuodenajasta pidätte eniten ja miksi? :)

Oletteko te pysyneet terveinä vai onko flunssa käynyt kylässä?

Metsätouhuja

Taas metsässä, kiipeilemässä puissa, kallioilla, tekemässä majaa, keräämässä pakuria, nauttimassa. Syksyinen metsä on kaunis!
Kotiin tultuamme teimme joka syksyisen satumetsän keijuille ja metsäneläimille.

Huolehdin ja ikävöin niin, että halkean!

Minä huolehdin hänestä jonka hiukset ovat kultaa, jonka sydän on kultaa.
Oma sydämeni on vähän rikki kaipauksesta.

Esikoulun alku on ollut meille raskasta ja rankkaa. Tuo pieni ihanuus, jonka äitinä mulla on suuri kunnia olla on ollut tähän asti kotona, aina on jompi kumpi vanhemmista ollut kotona, tarvetta hoidolle muualla ei ole ollut. On ollu ihanaa saada olla pikkuiseni kanssa rauhassa, ilman kiirettä mihinkään. Siitä olen kiitollinen.

Tuo pikkuinen tyttö syntyi keskosena ja on siksi (myös siksi, että on kuopus) ollut aina hyvin "kiinni" mussa, me halaillaan paljon!

Luonnollisestikin nyt on vaikeaa olla erossa toisistamme. Esikoulu siis alkoi.
Muamyös huolettaa ja surettaa se, että pikkuiseni jää sinne itkemään. Tiedän, että tää on vaihe ja menee ohi ja tääkin täytyy kokea, että vahvistuu ja koulun alku on sitten taas helpompaa.
Mutta miten sydäntä särkevää onkaan jättää kultakutri itkemään ja lähteä itse pois!
Tuntuu, että mun sydän halkeaa ikävästä. Ne pienet kädet kietoutuvat kaulaani ja kyyneleet tarttuvat omiin poskiini.
Tää on ihan kamalaa :(

Lisää "tuskaa" tuo se, kun siellä on  poika joka riehuu ja käyttäyy tosi kurjasti. Heittelee tavaroita, potkii, huutaa ja kiroilee. Ja niinhän tää maailma meenee, että se riehuva poika saa kaiken huomion ja se kiltti, suruissaan oleva tyttö saa pärjätä itsekseen.
Niin epäreilua! Miksi maailma toimii niin, ihan aikuistenkin maailma, että se, joka pitää suurta ääntä itsestään saa kaiken huomion, rauhallisemman "kiltimmän" jäädessä jalkoihin ja huomiotta.
Näin ei pitäisi olla :(