Hiuksia ja hennausta

Viime viikolla päätin, etten enää värjää hiuksiani kemiaalisilla väreillä. Mitään allergisia reaktioita ei ole koskaan tullut, mutta aloin miettimään, että viitsinkö oikeasti ottaa riskiä. Ja en viitsi.

Hiukset ovat olleet mulle aina tosi, tosi tärkeät, vaikka ne ovat aina olleet samanlaiset, ihan lapsenakin, pitkät ja jakaus keskellä päätä, kunnon hippi :D
Pienenä toivoin aikuisena saavani mustat pitkät inkkarihiukset ja noin kolme vuotta sitten vasta uskalsin ne mustiksi värjätä ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä, mustat hiukset siis :) Monta vuotta mietin, että miten mustat mulle sopisivat, mutta hyvin ovat sopineet, onhan silmäni ruskeat ja ihokaan ei ole sieltä valkoisemmasta päästä.

Nyt kuitenkin joudun KAI suureksi harmikseni luopumaan rakastamistani mustista hiuksista.
Ruohonjuuresta ostin mustan Sante hiusvärin, siinä on hennaa ja indigoa, ei myrkkyjä.
Olin toiveikas ja ryhdyin isoon hommaan; sekoitin mössön ja annoin tekeytyä tunnin, laitoin päähäni ja annoin olla kaksi tuntia = ei toivottua vaikutusta, pieni punertava vivahde.
Eilen uusin koko homman, sekoitin jauheen kahviin (kahvi tumentaa) ja annoin tekeytyä (vrk) ja lätkin päähäni kahdeksi tunniksi = ei edelleenkään toivottua vaikutusta, entistä rusehtavampi ja punertavampi.

Voi itkujen itku! Onkohan nyt ainoa mahdollisuus mennä kampaamoon jossa käytetään Elumen väriä vai jatkanko tällä rusehtavan punertavalla ja heitän hyvästit mustalle...ääh, en tykkää yhtään punertavista hiuksista itselläni. Pahus!