Lapsille pitäisi tehdä syksyksi pipot, trikoo tai velour, enkä tosiaan ole saanut aikaiseksi.
Takaraivossa joku paukuttaa, että kuule mimmi, nyt pitäisi jo aloittaa! Mutta en vaan saa nyt itsestöni aikaiseksi yhtään mitään.
Päivät hurahtavat vauhdilla ohi ja iltaisin, kun pienet nukkuvat lähden lenkille. Sen jälkeen olen väsypoikki ja vaan löhöän sohvalla, enkä tosiaan jaksa enää siinä vaiheessa uhrata ajatustakaan tekemättömille töille. Vaikka pitäisi...
Plääh, miten sitä nyt onkin niin saamaton laiskimus! Kun nyt saisin edes ne langat ja kankaat ostettua niin ehkä sitä sitten innostuisi!
Nyt on jo syksy ja kohta on jo niin viileää, että lapset tarvitsevat piponsa ja kohta on joulukin ja ja ja...mä vaan laiskottelen.
Johtuukohan tämä laikuus tästä syksystä, joka uhkaavasti lähenee?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti