torstai 2. maaliskuuta 2017

Suomenlinna rakkautta

"Täällä on jotenkin paljon raikkaampi ja helpompi hengittää!" Totesi Eemeli eilen Suomenlinnassa, sitten jo pysähdyimmekin keskelle tietä ja hengitimme syvään ja pitkään ja totesin saman kuin poikani. Seuraavaksi alkoikin päässäni soimaan Jukka Pojan biisi: " Ilma on raikkaampaa hengittää siellä missä liikennevaloja ei nää...".
Vietimme Suomenlinnassa usean tunnin vain kävellen ja hengitellen, merta ja jäätä ihaillen. Onnekseni satun omistamaan (joo tiedän, ettei lapsiaan voi omistaa :D) lapset jotka jakavat rakkauden mereen kanssani, lapset jotka voivat tunti tolkulla tuijottaa merta, tyyntä ja tyrskyä,, tekemättä mitään muuta sen kummempaa, lapset joille ympäröivä luonto on hyvin tärkeä ja jotka kykenevät näkemään luonnon, talojen, maailman kauneuden ja ihmeellisyyden.

Olemme suuria Suomenlinna faneja, olen kahlannut läpi kaikki kirjat mitkä olen löytänytja rakkaus saarta kohtaan on vaan lisääntynyt. Haaveemme, unelmamme on päästä sinne asumaan ja tästä haaveilevat myös lapset. Tiedämme, ettei se ole helppoa ja ihan tuuria, mutta joka kerta yritämme ja kädet ristissä lähetän toiveeni yläkertaan, että josko nyt tällä kertaa tämä olisi meille hyväksi.
Kun olemme haaveestamme puhuneet ystäville on monelta tullut heitto, että no ette varmaan ole miettineet millaista siellä olisi asua syysmyrskyllä, helppohan se on kesällä. Johon vastaamme; Voi olemme! Todellakin olemme ja se ei vähennä rakkauttamme Suomenlinnaa kohtaan, oikeastaan päinvastoin. On totta, että Suomenlinnaan on helppo ihastua lämpimänä kesäpäivänä, kun isutaan kalliolla eväiden kanssa ja leija liitelee pään yläpuolella, mutta me käymme saarella myös siinä syysmyrskyssä, kovassa pakkasessa, litisevässä loskassa ja vaan rakastumme lisää.

Säässä kuin säässä Suomenlinna on järisyttävän kaunis, katuja kävellessä aistii siellä olevan elämän, menneet ja nykyiset. Niin kliseistä kuin onkin niin siellä sielu lepää ja toden totta, on helpompi hengittää.

Onneksemme asumme lähellä keskustaa ja meneminen Suomenlinnaan on helppoa.

Kun istuimme lautassa takaisin kotiin sanoi Freija vuorostaan osuvasti:" Tulee aina haikee olo, kun täältä lähtee". Niinpä niin tyttöseni, jaan fiiliksen täysin kanssasi.
















2 kommenttia:

  1. Lapset, joita on pienestä pitäen viety luontoon ja meren äärelle oppivat siitä pitämään♥
    Minäkin haluaisin asua SUomenlinnassa.

    VastaaPoista
  2. Mahtavasti kurjoitettu, sinulla on sanat hallussa ja osaat isuvasti kuvata tuntoja ja tunteita. Ihania kuvia, etenkin kauniit vanhat rakennukset, jotka maalattu maaleilla jotka hengittävät ja pitävät talon twrveenä. Perinnemaalit ja pigmentit eivät koskaan lyö silmille vaikka olisivat miten voimakkaita, toisin kun nykyajan maalit.

    VastaaPoista