leppoisa sunnuntai

Sunnuntait ovat jotenkin yleensä löysiä ja leppoisia, mutta jollain tapaa vähän haikeitakin, kun viikonloppu loppuu ja huomenna taas koittaa arki aikaisine heräämisineen.

Yleensä menemme joka toinen sunnuntai ilahduttamaan isomummia vanhustentaloon, kuten lapset hauskasti sanovat. Tänään sinne menikin pieni balleriina ja vähän isompi tiikeri, eikä vain meidän isomummin vaan muidenkin mummojen ja pappojen silmät loistivat pienet vieraat nähdessään :)

Kotiin tullessa oli kova nälkä ja teimme pikaruokaa, tomaattikeittoa. Se maistuu meidän porukalle aina ja eteenkin, kun ulkona on kylmä niin lämmin tomaattikeitto on ihan huippua, suosittelen!  Pöydällä näkyy miehen rakas Oiva Toikan tuoppi, josta hän aina juo vettä, ei mikään nätti, mutta hänelle tärkeä ja siitä nyt sitten huomaa (jos ei muustakin sekasotkusta), etten siistinyt keittiötä kuvaa varten :D Olisin kyllä tuon tuopin siirtänyt, jos olisin huomannut :)

Ihana päivä!

Voi miten ihana, aurinkoinen talvipäivä tänään onkaan ollut! Ei liian kylmä, sellainen sopivan kirpeä.

Olimme Arboretumissa, siinä ennen Seurasaarta. Ihan kotikulmilla, mutta otimme kuitenkin eväät mukaan, se tekee ulkoilusta toisinaan kivempaa ja kivaa olikin istua puiden alla, ihmetellä eläinten jälkiä lumessa ja syödä eväitä :)

En ole mikään suuri talven ystävä, mutta tälläisinä päivinä huomaa, että onhan siinä oma viehätyksensä.

Tarpoa polvia myöten lumessa, välillä kaatua ja nousta lumisena ylös, metsäneläinten jäljet, punaiset posket, lämmin kaakao kotona....ihan okei :D

Sininen uni

Siskonpeti

Uninen lastenhuone odottaa jo nukkujia

Meillä lauletaan ja luetaan iltasatu joka ikinen ilta, niistä en tingi, koska tämän kaltaiset asiat luovat mielestäni turvallisen ja tutun olon nukahtaa, on hyvä olla, rauhallinen, turvallinen, hyvä juuri nyt ja tässä ja silloin tulee hyvät unet ja  nukahtaminen on vaivatonta.
Iltasatu luetaan joko omista lukuisista kirjoista (me rakastetaan kirjoja) tai kirjaston, ollaan meinaan hyvin ahkeria kirjastossa kävijöitäkin :) Iltasatu ei ole kovin pitkä ja se  valikoidaan tarkkaan, sen pitää olla hyvää mieltä tuottava ja kuvat pitää olla rauhallisia.

Mutta unilaulu on aina se sama... Sininen uni. Ensin sen laulaa nukutettava, minä tai mies ja sitten pienet lapset omilla vuoroillaan, sylissä. Aika ihanaa :)

Ilta on meillä muutenkin rauhoittumista, ei kyläillä missäään vaan ollaan kotona ja nautitaan toistemme seurasta.
Nyt talvella tuntuu, että oikein käperrymme kotipesäämme, kesällä sitten ulkoistamme koko elämän ja sisällä käydään lähinnä vaan syömässä, eikä muuten aina sitäkään :D Mutta kesään on vielä pitkä matka, ei mietitä sitä enempää...ainakaan ihan vielä :)

Miksei eteinen voi olla vaaleanpunainen?

Otin kuvia meidän eteisestä ja joka kuvassa se näyttää niin valjulta, etten tykkää yhtään. Siitä heräsi tämä kysymys, että miksei eteinen voi olla vaaleanpunainen? Ajatelkaa miten vaaleanpunaiset eteisen seinät toivottaisivat kodinväen, ystävät ja vieraat iloisina vastaan :) Mitä ajattelisitte meille tullessanne, jos heti näkisitte vaaleanpunaisen eteisen? Mitä mielikuvia se herättäisi? Millaisina ihmisinä meitä pitäisitte?

Meillä on kodin seinät olleet vaikka minkä näköisiä, kunnes muutama vuosi sitten remppasimme ja kaikki seinät saivat valkoisen pinnan. Silloin valkoinen tuntui olevan se  ainoa oikea väri, mutta nyt on taas alkanut tuntumaan siltä, että miksei seinien kanssa vois hullutella! Nyt on neidillä vaaleanpunaista ja keittiössä tapetti, olohuoneessa se yksi musta seinä ja muut aika tylsästi maitokahvin värisiä, no sinne tulee tapettia se on jo selvä :D

Ei tämä nyt kauhean hulluttelua vielä ole, mutta aloinpahan vaan miettimään, että miksei voisi tehdä jotain  niinkin pähkähullua, kuin maalata eteinen vaaleanpunaiseksi. Tapetin haluaisin, mutta kun meitä on niin paljon ja vaatteet viuhuvat edes takas, ja tuolit kolisevat seinään niin stressihän siinä tulisi, kun pitäisi tapettia varjella, eli ei meidän eteiseen.

Vaaleanpunainen on kyllä aika ihana väri, minusta ainakin. Se kätee sisäänsä paljon, se on lempeä ja rauhoittava, hellä ja piristäväkin. Se on myös varmasti yksi kiistellyimmistä väreistä, väri, joka aiheuttaa tunteita, toiset rakastavat ja toiset jopa vihaavat.


Tänään on ollut hyvä päivä :) Olimme taas luistelemassa ja äänestettiinkin, äänestyksen yhteydessä oli vaalikahvila, jonka poikamme luokka oli perustanut kartuttaakseen rahaa leirikoulua varten ja näytti vaalikahvila menestyvän ja poikamme oli reippaana ja iloisena myyjänä :)
Äitinikin kävi kylässä ja toi meille aivan ihanan vanhan lampun!
Mummini vanha, upea, kristallitkin ovat ihan eritasoa kuin mitä nykyään ja siinä on kolme kynttilääkin. Laitettiin se heti meidän makuuhuoneemme kattoon :)

Tähän on hyvä lopettaa ja mennä sohvalle popsimaan porkkanoita iltapalaksi :)

Pikkusisko pieni

Tänään oltiin luistelemassa. Ja se oli pienen tytön ihka ensimmäinen kerta ja riemua riitti, vaikka aluksi auraustraktori pelotti  liikaa pikkuista tyttöä, ihan kyyneliin asti. Pystyssä pysyttiin... välillä :D Luistimina kaikilla neljällä isoveljellä olleet harjoitusluistimet.

Kotimatkalla piti kiivetä isossa mäessä, mutta eihän pikkusisko pieni päässyt läheskään ylös asti missä isoveli onnellisena ja autuaana leikki kotkaa. Sisko yritti ja yritti tomerasti, mutta aina humpsahti alas. Pieni.

Olen miettinyt kovasti tyttöjen ja poikien eroja. Toiset sanovat ettei niitä ole tai että ovat ihan aikuisten tekemiä. Itse en ole samaa mieltä, tietenkään, kukaan monen pojan ja yhden tytön äiti ei varmasti ole :)

Meidän tyttö on kuulemma kuin kopio minusta pienenä, niin ulkonäön kuin luonteensakin puolesta.
Se tuntuu ihan hirmuisen kivalta :) Aina kun äitini katsoo tytärtäni ja sanoo ihastellen:"Ihan kuin sinä pienenä!", tunnen valtavan onnen tulvahduksen sisälläni! Minä jatkun! Jatkun toki neljässä pojassanikin, mutta eritavalla.

Kuin meille reilu 3 vuotta sitten syntyi tämä tyttö kesti jonkun aikaa, ennen kuin uskalsin riemuista hänestä. Heti olin valtavan onnellinen ja uskomattomat kiitollinen, mutta se, että uskalsin ääneen riemuita tyttärestä antoi odottaa. Osittain tämä johtui varmaankin siitä, että pieni syntyi keskosena ja kipeänä sellaisena ja koko alku oli hankalaa, epävakaata, yksi päivä hyvin, seuraava huonommin.
Mutta myös siitä, ettei ole luvallista (ei muka oikeasti ole) iloita sydämensä kyllyydestä saadessaan vauvan, joka on tiettyä sukupuolta, sitä toivomaansa.

On riemullista, että meillä on oma tytär, neljä poikaa ja tyttö, miten kiitollinen voinkaan heistä kaikista olla. Mutta tytär on se piste ii:n päälle, se minun puuttuva osani, jota ilman tunsin ennen olevani, se jota tulen ymmärtämään (paremmin kuin poikiani). Rakkani, aarteeni, unelmani jota ilman luulin jääväni.

Mietittekö te ikinä tällaisia...vakavia? :)

Huomenna taas luistelemaan ja äänestämään ja äst, kun en vaan vieläkään oikein tiedä ketä äänestäisin!

Arjen ihanuuksia

Aamu alkoi havahtuessani klo 9. Ensin paniikki, apua, iik, Eemelin piti olla eskarissa klo 8, sitten kauhean tohinan jälkeen tajusin, että äh, voihan Eemeli pitää vapaapäivän tänään, onneksi esikoulussa voi vielä toisinaan tehdä näin, koulussa sitten ei :) Ja opeillekin se sopi, kun soitin.

Eli aloitettiin hitaasti, join kaksi iso kupillista kahvia ja hypittiin yöpuvut päällä vielä klo 11, kunnes päätettiin lähteä lumikinoksien kautta kirjastoon.

Kirjastossa oli poistokirjoja ja otettiin nämä kaksi. Astrid Lingrenin Lotta on Freijan 3v.ihan ykköslemppari ja jostain ihmeen syystä neiti opettelee itsekseen ruotsia :D Lastenohjelmatkin pitää katsoa ruotsiksi ja sitten toistelee sanoja perässä ja ruotsinkieliset joululaulut, ne vasta ovatkin suuressa suosiossa! Aika ihanaa :)

Kirjastosta mentiin Ekovinttiin ja matkaan tarttui nämä:

Teetä minulle ja mies on jo pidempään halunnut tuota Himalajan kristallisuolaa ja samaisesta tehtyä aromisuolaa. On vähän parempi omatunto, kun teinit tavallisen sijaan ripottelevat tuota kurkkuleivillensä.

Tuolla ulkona on muuten aikamoinen ilma! Ihana kylläkin, mutta onhan se sohjoa ja lisää lunta vaan sataa. Oltiin kuin lumiukkoja, kun tultiin kotiin ja arvatkaa mitä...me tehtiin poppareita! Jotenkin olen aina mieltänyt ne iltanaposteltaviksi, mutta miksei niitä voisi myös päivällä popsia :) Laitoin kynttilät palamaan, Melukylän Lapset pyörimään ja siinä nuo kaksi istuvat tyytyväisinä popcorniensa kanssa lampaantaljalla villasukat jaloissa. Rakkaat :)

Flunssaisen tapettipohdintoja





Falsterbro

Gammalsvenska



Laura Ashley

Flunssa iski ja pahasti! Meidän suvun naisille ei kuume nouse, ei sitten millään, mutta nyt se sitten kuitenkin iski minuun ja kaatoi sänkyyn. Inhottava olo, niistän ja köhin ja palelen, no nyt on jo sen verran parempi olo, että olen jaksanut miettiä olkkarin tapetteja.

Karlslund

Arki alkoi

Pitkän ja ihanan loman jälkeen alkoi arki, koululaiset menivät kouluihinsa ja eskarilainen eskariin ja voi, että sitä eskarilaista tuli ikävä!
Jäin prinsessan kanssa kahdestaan kotiin ja piti keksiä puuhaa mikä viihdyttäisi neitiä. Aamusta heti teimme viirinauhan keittiöön ja sitten olimme lumessa peuhaamassa.

Mutta, kun oli tottunut taas olemaan aamusta iltaan kaikki yhdessä, niin oli hankalaa...minulla ja pikkusiskolla. Mikään ei oikein viihdyttänyt neitiä, olisi pitänyt olla isoveli mukana  lumessa touhuamassa, äiti ei kelvannut, kiukutti ja kun sitten haettiin isoveli kotiin niin jälleennäkemisen riemu oli suuri, halattiin ,siliteltiin ja pussattiin. Liikuttavaa ja hyvin söpöä!


Täytyy mainita, kun se taas tuli todetuksi, että olemme niin tyytyväisiä, kun valitsimme Steinerin, vaikka siitä löytyy mielipiteitä puolesta ja vastaan ja kaikkea siltä väliltä. Isommat lapset ovat ihan "tavallisessa" koulussa, mutta tämä eskarilainen on niin eriluonteinen, että Steiner sopii kuin nakutettu! Hän rakastaa piirtämistä (ja paperia kuluu vähintään kymmenen A4 päivässä), luonnossa olemista, eläimiä ja kaikkea itsetehtyä. Ja ne opet siellä...ihanampia ihmisiä en tiedä! :) On niin hyvä mieli viedä poika sinne muutamaksi tunniksi, kun tietää, että siellä on kaikki hyvin ja hän todella nauttii kaikesta siellä tapahtuvasta. Ihan huippua!

Aloitus, tai ainakin yritys! :)

Heti alkuun onnellista uutta vuotta! Olkoon se kaikille onnellinen ja armelias :)
Olen 38-vuotias viiden lapsen naimisissa oleva äiti ja miettinyt blogia jo pitkään, joten kokeillaan nyt, kun vaihtui uusi vuosikin ja pitäisi olla uudet kujeet! Vaikka usein ne vanhat kujeet ovat aika hyvä juttu myös :D


Tänään olen tapetoinut ihanaa vanhaa Lundby-nukketaloa ihanilla tapeteilla. Eihän se täydellinen ole, muttei pidäkään, on kiva kun oma kädenjälki näkyy ja koska se ei ole täydellinen voi 3-vuotias tyttäreni huoletta sillä leikkiä :) Huomenna yritän alkaa tekemään sinne huonekaluja, saa jääkö pelkäksi aikomukseksi!


D